Eläintentäyttäjä työssään. Hirven nahka vedetään valmiin uretaanivalun päälle ja liimataan paikoilleen. Kasaamisvaihe on vain pieni osa koko prosessia.
Eläintentäyttäjä työssään. Hirven nahka vedetään valmiin uretaanivalun päälle ja liimataan paikoilleen. Kasaamisvaihe on vain pieni osa koko prosessia.

Ammattina eläintentäyttäjä

Esa Kemppaisella on takanaan jo parikymmenvuotinen ura ammattimaisena eläintentäyttäjänä. 14-vuotiaana harjoittelun aloittanut Kemppainen viihtyy työssään, joka vaatii tekijältään lehmän hermoja ja monipuolista osaamista.

Janakkalan Vähikkälässä sijaitsevan eläintäyttämön ovesta sisälle astuttaessa kiinnittää huomionsa ensimmäiseksi valtavaan haukeen, joka kita ammollaan riippuu kuivatustelineessä vahtimassa kulkijoita.

Seinillä roikkuu monen näköistä sarvea, kalloa ja pyrstöä. Yhdellä seinällä on kuivumassa kymmenkunta toinen toistaan komeampaa täytettyä ukkometsoa.

– Tämän vuoden metsot on pian paketissa, ja pääsen siirtymään toden teolla hirviin ja peuroihin, Esa Kemppainen juttelee rauhalliseen tapaansa.

Kainuussa kasvaneella Kemppaisella on takanaan jo parikymmenvuotinen ura ammattimaisena eläintentäyttäjänä. Jäätyään työttömäksi 1990-luvun alun lamavuosina miehen mielessä kypsyi ajatus harrastuksen muuttamisesta ammatiksi.

– Tuumailin, että nythän tässä on hyvää aikaa keskittyä tähän harrastukseen. Siitä sitten vaan moottoritien varsilta materiaalia keräilemään.

Eläintäyttämö E. Kemppainen perustettiin vuonna 1994. Näin jälkeenpäin Kemppainen arvioi lähteneensä yrittäjäksi nuoren miehen huolettomuudella.

– Aika kevyin eväinhän sitä tähän hommaan tuli lähdettyä. Joku hullunrohkeus kuitenkin kannusti yrittämään. Alkuvuosina oli vielä hiljaista, mutta pikkuhiljaa tilauksia alkoi tulla, ja asiakaskunta kasvoi. Nyt viimeiset 15 vuotta olen saanut toimeentuloni yksinomaan tästä.

Hirven päästä tulee ottaa mitat ennen nylkemistä. Valmis uretaanivalu tehdään sopivan kokoiseksi, jotta nahka sopii valun päälle kuin hansikas käteen.Hirven päästä tulee ottaa mitat ennen nylkemistä. Valmis uretaanivalu tehdään sopivan kokoiseksi, jotta nahka sopii valun päälle kuin hansikas käteen.

Metsoja täytetään paljon

Haastattelupäivänä Kemppaisella on työn alla komea hirvisonnin pää. Valmis uretaanivalu on telineessään, ja Kemppainen alkaa sovittaa sen päälle muokattua nahkaa. Menossa on kasaamisvaihe, jossa täytetty eläin saa muotonsa.

Ilme on myös tärkeä, ja luomet Kemppainen muovailee epoksimassasta.

– Hirvi ei ole erityisen ilmeikäs eläin. Kettu tai ilves on sitten jo ihan toinen juttu, toteaa Kemppainen.

Kasausvaihe on mielekäs, mutta vain pieni osa prosessia, johon kuuluu lukuisia työvaiheita. Nahan muokkaus ja käsittely, täytteenä käytettävän uretaanin valaminen muotoonsa, kipsimuottien teko sekä puiset taustalevyt ja rungot vaativat jokainen omanlaistaan materiaalintuntemusta.

Tämä tekee työstä mielekästä, eikä siihen pääse kyllästymään. Työ vaatii kuitenkin loputtoman pitkää pinnaa.

– Kerran yksi harjoittelija ihmetteli, onko minulla hermoja ollenkaan. Hänen mukaansa vaikka tapahtui mitä, niin äijä vaan naureskeli, Kemppainen muistelee huvittuneena.

Mies myöntää kuitenkin, että joskus asiakkaat tuovat täytettäviksi niin huonokuntoisia eläimiä, että tekee mieli kieltäytyä työstä. Aika harvoin Kemppainen on kuitenkaan oveltaan ketään käännyttänyt.

– Kyllä joskus jonkun räjähtäneen pikkulinnun kanssa on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin, mutta melkein kaikesta saa kuitenkin tehtyä valmista, kunhan säilyttää malttinsa. Rauhallisesti vaan…

Työhön liittyy myös paljon suunnittelua ja sommittelua. Kolmiulotteisen muodon ymmärtäminen on tärkeää, ja sen Kemppainen myöntää osaavansa. Usein asiakkaalla on jo tullessaan selkeä näkemys siitä, millaiseen lopputulokseen pyritään. Suunnittelutyötä tehdään kuitenkin paljon myös yhdessä.

Joskus suunnitelmat ovat niin lennokkaita, että täytettävä eläin ei vain täytä siihen ladattuja odotuksia.

– Nuoresta poikametsosta ei vaan saa tehtyä näyttävää soivaa metsoa Von Wrightin tyyliin, Esa Kemppainen naurahtaa.

Periaatteessa kaikenlaiset eläimet kuuluvat Kemppaisen repertuaariin. Vuositasolla eläintäyttämössä täytetään reilusti yli sata eläintä. Ihan kaikkeen eivät kuitenkaan yhden miehen resurssit riitä, ja kovin eksoottiset eläimet Kemppainen jättääkin suosiolla muille.

Eniten täytettäväksi tulee kanalintuja, joista metso on selkeä ykkönen. Kestosuosikki on myös näätä, joita Kemppainen täyttää kymmeniä vuodessa. Ilveksen kaatolupien lisääntyminen on sekin työllistänyt parina viimeisenä vuotena. Mieluisimpia täytettäviä ovat nisäkkäät, ne ovat alusta asti tuntuneet luontevimmilta.

– Linnut ovat olleet minulle vaikeimpia, ja ne tuottivat alussa todella päänvaivaa. Nykyään nekin alkavat jo olla hallussa, Kemppainen virnistää satojen täyttöjen kokemuksella.

Ilme on tärkeä. Luomet Kemppainen muovailee epoksimassasta.
Ilme on tärkeä. Luomet Kemppainen muovailee epoksimassasta.

Työt seuraavat metsästysvuotta

Hänen uransa aikana työtavat tai käytettävät materiaalit eivät ole juurikaan muuttuneet. Täytteenä käytettävä uretaani on ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Aiemmin täytteenä käytettiin lastuvillaa, ja sitä Esakin käyttää edelleen joidenkin pienten nisäkkäiden parissa työskennellessään. Silloin tällöin Kemppaisen täyttämöön tulee konservointiin vanhoja eläimiä, joiden täytteinä näkee vielä monenlaisia luonnonmateriaaleja, kuten heinää ja sammalta.

Kemppainen on toiveammatissaan ja viihtyy yrittäjänä. Mielessä ei ole käynyt siirtyminen toisen leipiin, vaan yrittäjyys on ollut itsestään selvää alusta saakka. Jos eläintäyttämö ei olisi osoittautunut kannattavaksi, varasuunnitelmana oli oman puusepänverstaan perustaminen. Kemppainen kun on koulutukseltaan puuartesaani.

– Nykyisessä työssä puusepän taidoista on hyötyä monessa työvaiheessa. Työn tehostamiseksi olen myös soveltanut tehtailta saamaani oppia työvaiheiden suunnittelussa. Pyrin tekemään montaa eläintä samanaikaisesti aina tiettyyn vaiheeseen saakka. Näin työ on nopeampaa, ja jonninjoutava pyörittely jää pois.

Töitä on välillä kiireeksi asti, mutta toiminnan laajentaminen tai lisätyövoiman palkkaaminen ei kuulu miehen suunnitelmiin.

– Työvoimatoimiston kautta olen saanut kiireapua. Nykyään yksi kaveri käy silloin tällöin auttelemassa ruuhkahuippujen purkamisessa.

Työvuosi seurailee metsästyskauden kulkua. Syksy alkaa metsoilla, sitten hirven- ja peuran päät, joulukuussa ilves, keskitalvella tulee kettua, näätää ja ilvestä. Kesällä heinäkuun alkuun mennessä Kemppainen pyrkii saamaan edellisen kauden työt valmiiksi ja viettelee sitten kesälomaa perheensä kanssa. Tässä on yksi työn monista hyvistä puolista. Kesällä ei ole kiirettä.

Kemppaisella on täyttämössään näyttelyhuone, jossa on esillä valmiita töitä. Osa töistä on myös kaupan.
Kemppaisella on täyttämössään näyttelyhuone, jossa on esillä valmiita töitä. Osa töistä on myös kaupan.

Keloja Kainuusta

Töiden ohella Kemppainen on kehittänyt ammattitaitoaan kouluttautumalla luonnontieteellisen alan konservaattoriksi vuonna 2006. Hän oli Suomessa ensimmäinen itseoppinut täyttäjä, joka sai vietyä tutkinnon loppuun saakka. Tutkinto perustuu näyttökokeisiin.

– Suoritin tutkinnon lähinnä ammattimaisen palautteen vuoksi. Kun vuosikausia on tehnyt hommia itsekseen ja asiakkaat aina välillä kehuvat, saattaa siinä alkaa kuvittelemaan itsestään liikoja. Palautteen avulla palautuu takaisin maanpinnalle ja on myös mahdollisuus kehittyä, Kemppainen toteaa nauraen.

Vapaa-aikaansa Kemppainen viettää metsästellen ja luonnossa liikkuen. Kun sopiva keli sattuu, mies lähtee eestinajokoiran kanssa metsään. Tervakosken metsästysseuran porukassa metsästetään hirveä ja peuraa. Kotipuolesta Kainuusta mies käy keräilemässä töihinsä sopivia kelopuun oksia soiden laitamilta. Kunnon keloja kun ei Janakkalan korkeuksilla oikein tahdo löytää.

Kemppainen jää viilaamaan hirven ilmettä oikeanlaiseksi.

– Alkaakin lihakeitto olla kohta valmista, Esa Kemppainen huikkaa perääni ovelle ja virnistää.

Tuoksu on kyllä erehdyttävästi sama, mutta kattilassa pyyhkeen alta pilkistää kuitenkin kaksi muflonin sarvea. Muflonin pää ei oikein houkuttele ja taidan kuitenkin jättää väliin.

– Työn luontoisetuna tulee kyllä maisteltua kaikenlaisia eläimiä. Ilveksen liha esimerkiksi on erinomaista.

Tämä Tammisaaresta lähetty muflonin pää ei kuitenkaan ole päätymässä Kemppaisen perheen ruokapöytään. Siitä otetaan talteen vain sarvet.

Ilme on tärkeä ja vaatii täyttäjältä todellista osaamista.
Ilme on tärkeä ja vaatii täyttäjältä todellista osaamista.