Koiran tulee lähteä hakemaan päättäväisesti, vaikka olosuhteet olisivatkin raskaat.
Koiran tulee lähteä hakemaan päättäväisesti, vaikka olosuhteet olisivatkin raskaat.

Hyvän ajokoiran aakkoset

Laajasti ja tarkasti hakeva ajokoira on metsästäjän paras kaveri. Koiran kouluttaminen sitkeäksi hakijaksi alkaa jo pentuna.

Marraskuinen aamu valkenee hakkuuaukon laidalla hiljalleen kuin arpoen, kannattaako muutaman valoisan tunnin takia edes vaivautua. Harmaasta aamusta huolimatta aukon laidan katajikossa vilahtelee vinhasti piiskaava häntä.

Häntää kannattelee jo naamaltaan harmaantunut ajokoiraherra, joka alkaa mielestään saavuttaa jäniksen yöjäljen päätä. Se antaa jo muutaman haukahduksenkin, kuin varoitukseksi mahdollisesti kohta liikkeelle lähtevästä ajettavasta. Mielessään se sadattelee tiukasti lymyävää jänistä.

”Eikö tuo pitkäkorva voisi jo lähteä liikkeelle, niin pääsisi ajamaan ja täältä pöheiköstä pyörimästä. Tiedä vaikka tuo isäntä olisi jo tien risteyksessä haulikon kanssa vastassa, niin ei tarvitsisi vanhoilla koivilla koko päivää saman jäniksen perässä laukkoa.

Saisi tulla tuolta tulilta avuksi tänne pusikkoon rymyämään. Polviaan kuuluu kuitenkin valittelevan, kun olen kyseenalaistanut työnjakoa. Lihonutkin se on viime vuosina. Ihmekös tuo on, kun vaan tulilla reppujakkaraa ja lenkkimakkaraa kuluttaa. Noh, onhan tämä minulta käynyt ennenkin. Hoitakoon se vaan haulikkoineen oman osuutensa.

Tässä sen jäniksen pitäisi jossain olla. Vai pitäisiköhän sittenkin pyörähtää takaisin syönnökselle tarkistamaan. Hetkinen! Nyt vilahti jotain silmäkulmassa. Tuossahan tuo jo meneekin ja meinasin höperyyttäni mennä kokonaan ohitse”.

Kohta utuinen aamu ravistelee viimeiset unen rippeet silmistä. Maiseman täyttää kiivas monisointuinen ajokoiran haukku, kun jänis pakenee pitkin hakkuuaukkoa sen valkoisia persvilloja hampaisiinsa hamuavaa vainolaista.

Hyvä hakija etsii jälkikentästä poistuvan jäljen rengastamalla, eikä tuhlaa aikaa edestakaisten jälkien selvittelyyn.
Hyvä hakija etsii jälkikentästä poistuvan jäljen rengastamalla, eikä tuhlaa aikaa edestakaisten jälkien selvittelyyn.

Ajokoiran pyhä kolminaisuus

Perslähtö, perselähtö, näkölähtö, tupuli... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kiivas lähtö on ajokoiran hakutyöskentelyn huipentuma, ja sen kuuleminen aiheuttaa lämpimän läikähdyksen jokaisen vannoutuneen ajokoiraharrastajan sydänalassa. Kun kunnon perslähtö kajahtaa kuuluviin, puristuvat passimiehen sormet tiukemmin haulikon tukkiin kiinni, ja ajokokeissa kynän terät katkeilevat kiihtymyksestä.

Ennen ajettavan löytymistä ja perslähtöä on kuitenkin monta mutkaa, joista ajavan koiran on selviydyttävä saadakseen ajettavan liikkeelle. Hakutyöskentely on yksi hyvältä ajokoiralta vaadittavien ominaisuuksien ”pyhästä kolminaisuudesta”. Muut kaksi ovat tietysti ajotaito ja sammumaton metsästysinto. Riistan nopeaan jalkeille saamiseen johtava haku on myös yksi tuloksekkaan metsästyksen kulmakivistä.

Ajokoiran hakutyöskentely koostuu kahdesta osiosta: yöjäljen etsimisestä ja ajettavan liikkeelle saamisesta. Koiran tulee kyetä löytämään jälki ja saamaan ajettava ylös nopeasti ja tehokkaasti.

Hakuun ja sen onnistumiseen vaikuttavat koiran ominaisuuksien lisäksi monet ulkoiset tekijät, kuten riistakannat, yöjäljen pituus, maaston laatu, sääolosuhteet ja tietysti se, kuinka hyvin koira osaa työskentelynsä vallitseviin olosuhteisiin sopeuttaa. Monesti tuurillakin on lusikkansa sopassa. Toki myös maastojen laajuus ja omistajan mieltymykset vaikuttavat siihen, millainen hakutyyli on soveliain. Perusperiaatteet ovat kuitenkin aina samat.

Aamuöistä puhdasta jälkeä koiran on helppo seurata.
Aamuöistä puhdasta jälkeä koiran on helppo seurata.

Haun vaiheet

Ensimmäinen askel riistan löytymiselle on hakuun lähtö ja jäljen etsiminen. Tätä ominaisuutta voidaan kutsua kylmähauksi tai tyhjän maaston hauksi. Yöjälki voi olla kaukanakin irtilaskupaikalta, joten koiran täytyy pystyä löytämään jälki myös itsenäisesti.

Koiran tulee hakea kattavasti tarkastaen ensin lähialueet ja sen jälkeen edetä tarvittaessa pitkällekin jäljen löytääkseen. Suoraviivainen eteneminen ei kuitenkaan ole suotavaa, vaan koiran tulisi hakea maastoa peittävästi, ettei se kulkisi jäljen ohi.

Joskus hakuun lähtö ja jäljettömässä maastossa liikkuminen kysyvät koiralta päättäväisyyttä ja metsästysintoa. Esimerkiksi paksu lumipeite voi tehdä maastossa liikkumisen erittäin raskaaksi. Hyvä koira lähtee kuitenkin hakuun aina olosuhteista riippumatta ja työskentelee tarmokkaasti ihmiseen tukeutumatta jäljen löytymiseen saakka. Kokemuksen myötä koira oppii monesti liikkumaan raskaissa olosuhteissa itseään säästäen ja välttää turhia liikkeitä.

Tehokas kylmähaku on edellytys onnistuneelle metsästykselle, kun riistakannat ovat heikot ja ajettavat harvassa. Hyvä tyhjän maaston hakija nousee arvoon arvaamattomaan myös silloin, kun olosuhteiden vuoksi jälkiä ei syystä tai toisesta löydy, vaikka ajettavia maastossa olisikin. Tällainen tilanne voi tulla kyseeseen esimerkiksi, kun ajettavat ovat liikkuneet ainoastaan hyvin pienellä alueella, esimerkiksi rankan lumisateen seurauksena.

Seuraava haaste jäljen löytämisen jälkeen onkin sitten ajettavan jalkeille saaminen, mikä ei sekään ole aina niin yksinkertaista. Yöjälki voi risteillä teillä ja pihapiireissä, joissa jäljittäjää sotkevat monet muut hajut. Jälki voi olla myös lumipyryn peittämä tai sateen ja tuulen haihduttama, jolloin koiran tulee malttaa tarttua heikkoonkin hajuärsykkeeseen.

Ongelmia voi tuottaa myös niin tiukkaan lymyävä ajettava, että koira saa kerta toisensa jälkeen kulkea ohi sen lähtemättä liikkeelle. Tällöin koiran tulee malttaa hakea riittävän pienialaisesti, ettei se hakukuviota laajentaessaan ajaudu pois makuupaikalta.

Vahvat riistakannat tarkoittavat monesti nopeita hakuja, mutta varsinkin kokematon tai täysin jälkitarkka koira osaa sotkeutuakin jäljen paljouteen, seuraten yhtä jälkeä vain törmätäkseen uusiin. Tällöin koira jää tutkimaan ”vahvan hajun” aluetta, jolla riista on kulkenut paljon, eikä luota itseensä tarttuakseen yksittäiseen heikommin haisevaan makuulle vievään jälkeen.

Hyvä hakija etenee jälkeä nopeasti sekä ilmavainua käyttäen että jälkitarkasti kuono maassa kulkien. Tällöin jälkikentät ja muut ”syheröt” ohitetaan monesti vauhdilla rengastaen ja vain vaikeissa paikoissa, joissa haju on heikko, mennään hitaasti ja tarkasti. Tällä tavoin hakeva koira pyrkii niin sanotusti suoraan pesälle jälkien seurailun sijaan, jolloin yöjälkityöskentely on tuloksekasta ja haut monesti lyhyitä. Hyvä hakija luokin paljon tilanteita, jolloin sen kanssa on ilo metsästää. Olettaen tietysti, että ajotkin kulkevat.

Onnistuneen työskentelyn tulos.Onnistuneen työskentelyn tulos.

Hyvän hakijan koulutus

Ajavan koiran kouluttaminen on verrattain ”helppoa” moneen muuhun metsästyskoirarotuun verrattuna, eikä haun kouluttaminenkaan tee tähän poikkeusta. Usein vaaditaan ainoastaan, että nuori koira saa riittävän usein mahdollisuuden harjoitella, ja metsästäjällä on malttia pysyä paikallaan ja antaa koiran tutustua työpaikkaansa omatoimisesti.

Harjoitukset kannattaa aloittaa jo hyvin varhain tekemällä pennun kanssa lyhyitä metsälenkkejä, jolloin se saa leikin varjolla tutustua tulevaan työympäristöönsä. Kun alkaa näyttää siltä, että pentua voisi käpyjen ja keppien lisäksi kiinnostaa muukin, kannattaa lenkit suunnata alueelle, josta voisi oletettavasti löytyä ajettavan jälkiä.

Nyt kannattaa juntata takapuoli kannolle tai reppujakkaralle ja antaa pennun tutkia maastoa itsenäisesti. Kun mielenkiinto kyseiseen paikkaan alkaa laantua, voit siirtyä ja toistaa saman menettelyn. Pikkuhiljaa siirtymisiä vähennetään ja odotellaan, että koira lähtee laajentamaan hakulenkkiä omatoimisesti.

Kun on päästy siihen, että todetaan koiran hakevan riistaa jäljeltä, ei auta kuin odotella ja toivoa parasta. Koiran ei saa missään nimessä antaa jättää jälkeä, vaan se tulee viedä aina takaisin paikkaan, jossa se jäljen hylkäsi. Tällöin koira oppii, että kyllä se ajettava sieltä jäljen päästä löytyy, kun vaan malttaa hakea sitkeästi.

Lopulta, jos halutaan tehokas ja omatoiminen hakija, lopetetaan metsänpuolelle lähtö kokonaan ja lasketaan koira hakuun autolta. Tässä vaiheessa parhaat työkalut ovat pitkä pinna, kuivat puut ja reppu täynnä eväitä. Koira kyllä oppii lähtemään ja työskentelemään itsenäisesti, jos se huomaa, ettei tuosta metsästäjästä mitään hyötyä näytä olevan.

Jos taas halutaan lähihakuisempi ohjattavissa oleva hakija, jatketaan koiran mukaan lähtemistä ja siirrytään aina vähän matkaa koiran ottaessa yhteyttä. Tällainen hakija sopii esimerkiksi silloin, kun metsästysalueet ovat pienet tai muuten rikkonaiset. Koira on ohjattavissa hakemaan niille alueille, joilla on tarkoitus metsästää.