Hanhiparvi kaartaa kohti kuvia lumisissa maisemissa.
Hanhiparvi kaartaa kohti kuvia lumisissa maisemissa.

Islanti on metsästyksen maa

Islannin karu luonto ja meren läheisyys tekevät siitä mielenkiintoisen jahtimaan. Saalislajit ovat suomalaiselle eksoottisia.

Islanti on karuudessaan kaunis ja tuliperäinen saari keskellä Pohjois-Atlanttia. Sen maasto on sekoitus valtavia laavakenttiä, tulivuoria, jäätiköitä, alavia merenrantoja, kirkkaana virtaavia jokia ja jylhiä vuonoja.

Islannissa maisemat vaihtuvat lähes yhtä nopeasti kuin säätyyppi, kirkas auringonpaiste vaihtuu kirjaimellisesti minuuteissa näkyvyyden kadottavaksi myrskykuuroksi. Huolimatta pienestä koostaan Islanti tarjoaa suuren määrän toisistaan poikkeavia maisemia. Lounaiskulman loppumattomat vuonot ja meren yllä roikkuvat jyrkät kielekkeet ovat kuin vastakohtia eteläisen rannikon laajoille pelto- ja laidunalueille sekä mustille laavahiekkarannoille.

Ilmavirtaukset mereltä tekevät ilmastosta kostean ja leudon, talvet ovat sateisia ja kesäisin lämpötila pysyttelee reilusti hellerajan alapuolella. Koska saari sijaitsee keskellä valtamerta, on tuuli hallitseva tekijä kaikkialla, mutta on Islannissakin välillä tyyntä. Ja kuten islantilaiset sanovat, tyyni on vain pieni hetki sillä välin, kun tuuli vaihtaa suuntaa. Islannissa ei ole enää luonnonvaraisia metsiä ja kasvusto koostuukin varvuista ja vaivaiskoivikoista, mutta useita pienimuotoisia uudelleen metsittämisiä on käynnissä ympäri saarta.

Koira on korvaamaton apu metsästettäessä virtaavissa vesissä, ammutut linnut ajelehtivat nopeasti karkuun. Taustalla siintää Eyjafjallajökull-jäätikkö.Koira on korvaamaton apu metsästettäessä virtaavissa vesissä, ammutut linnut ajelehtivat nopeasti karkuun. Taustalla siintää Eyjafjallajökull-jäätikkö.

Metsästyskulttuuri Islannissa

Islannin asuttivat ensimmäisen kerran 800-luvun puolivälissä norjalaiset viikingit, ja metsästys sekä kalastus olivat hyvin tärkeitä selviytymisen kannalta. Suhteellisen suuri metsästäjien osuus kansasta kertoo edelleen siitä, kuinka tärkeää metsästys on islantilaisille. Riistalajien kirjo on suppea verrattuna muuhun Eurooppaan, varsinkin maanisäkkäiden kohdalla, ja metsästys painottuukin linturiistaan. Islannin lintukannat ovat vertaansa vailla, ja varsinkin vesilinnustukselle maa tarjoaa erinomaiset puitteet.

Metsästysseuratoiminta Islannissa on hyvin pientä verrattuna Suomen seurakulttuuriin. Suurin osa metsästäjistä ei kuulu minkäänlaiseen metsästysseuraan, vaan he metsästävät joko yksin tai pienissä kaveriporukoissa.

Islannin keskiosassa on suuret valtion omistamat alueet, joissa jokaisella metsästyskortin suorittaneella Islannin kansalaisella on oikeus metsästää. Ulkomaisilla metsästäjillä ei ole oikeutta metsästää näillä valtion mailla, lukuun ottamatta peuran metsästystä, vaan ulkomaisten vieraiden on metsästettävä yksityisillä mailla Islannin kansalaisen valvonnassa.

Islannissa metsästysoikeus kulkee samassa maanomistajuuden kanssa kuten Suomessakin, ja monet metsästäjät tai metsästysporukat vuokraavat maanomistajilta metsästysmaita käyttöönsä.

Islantiin metsästämään haluava tarvitsee paikallisen metsästyskortin ja aseen hallussapitoluvan. Nämä voidaan lunastaa suomalaista metsästyskorttia ja hallussapitolupaa vastaan paikalliselta poliisilta. Lupamaksut ovat noin 60 euroa. Oman aseen tuontia varten on haettava metsästysaseen maahantuontilupa poliisiviranomaisilta, joka ei vastoin yleistä käsitystä vaadi EU-asepassia. Usein paikallinen metsästysyrittäjä huolehtii vieraidensa lupa-asiat kuntoon ennen saapumista.

Komea villiporohirvas on saatu kaadettua tunturin rinteellä.

Komea villiporohirvas on saatu kaadettua tunturin rinteellä.

Villiporon metsästys

Poro tuotiin Norjasta Islantiin 1700-luvun loppupuolella. Alun perin tarkoituksena oli harjoittaa poronhoitoa kuten Norjassa, mutta islantilaiset eivät tästä innostuneet ja porot pääsivät luontoon. Nykyään itäisessä ja eteläisessä Islannissa elää noin 4 500 eläimen villiporokanta.Villiporoille myönnetään vuosittain hieman yli tuhat kaatolupaa ja niiden metsästys on suosittua paikallisten keskuudessa.

Villiporolupaa valtion maille voi hakea jokainen metsästyskortin suorittanut mukaan lukien ulkomaiset metsästäjät ja vuosittain hakijoita on noin 4 000.

Hakemuksessa tulee etukäteen päättää millä yhdeksästä eri alueesta haluaa metsästää ja suunnitteleeko kaatavansa hirvaan vai vaatimen. Vasalliset naaraat ja vasat ovat rauhoitettuja eikä niitä metsästetä ollenkaan. Hakuajan päätyttyä myönnetyt luvat arvotaan hakijoiden kesken ja arvonnan voittaneet maksavat kaatomaksun, joka on noin 900 euroa.

Jokaisen metsästäjän on palkattava jahtiin virallinen metsästysopas, joka tuntee alueen ja päättää kaadettavan eläimen. Myös islantilainen ampumakoe tulee olla suoritettuna ennen jahtia. Villiporon metsästys Islannissa on sallittu 15.7.–15.9., josta 10.8. asti saa metsästää ainoastaan hirvasta.

Kiirunan metsästyksen ohessa on saaliiksi päätynyt myös toinen saalistaja. Naalit syntyvät joko valkeina tai tummina, ja karvapeitteen väri vaihtelee vain hieman vuodenaikojen välillä.Kiirunan metsästyksen ohessa on saaliiksi päätynyt myös toinen saalistaja. Naalit syntyvät joko valkeina tai tummina, ja karvapeitteen väri vaihtelee vain hieman vuodenaikojen välillä.

Pienpedot

Naali oli ainoa maanisäkäs, jota tavattiin Islannissa ensimmäisten asuttajien saapuessa maahan. Sitä tavataan lähes kaikkialla Islannissa, mutta suurimmat tihentymät ovat Luoteis-Islannin vuonoseuduilta. Naalia on metsästetty Islannissa aina, alkujaan sen lämpimän turkin vuoksi, mutta nykyään riistanhoidollisista syistä sekä lampaiden, kanojen ja muun karjan suojelun takia. Naali on tehokas metsästäjä ja sen ruokavalio Islannissa koostuu pääosin linnuista ja lintujen munista.

Naalinmetsästäjä on Islannin vanhimpia ammatteja ja on käytössä vielä nykyäänkin, valtio palkkaa naalinmetsästäjiä ympäri Islantia pitämään naalikantaa kurissa. Metsästys on suurilta osin kyttäysjahtia, joka tapahtuu joko pesäluolilta tai haaskoilta, mutta naaleja päätyy eräksi myös sivusaaliina muun metsästyksen lomassa. Naalin metsästys on sallittu ympäri vuoden.

1900-luvun puolivälissä, kun turkikset vielä olivat arvossaan, myös Islannissa aloitettiin minkkien tarhaus. Tämän päivän vakaan minkkikannan juuret ovat syntyneet tarhoista karanneista yksilöistä. Minkkejä tavataan ympäri Islantia erityisesti vesistöjen läheisyydessä ja ne tekevät suurta hallaa lintukannoille ja kalankasvattamoille. Niiden pyynti on sallittu ympäri vuoden, ja kuten naalinkin kohdalla, valtio palkkaa metsästäjiä hävittämään minkkejä erityisesti ongelma-alueilla. Loukutus ja rautapyynti ovat pääasialliset pyyntimuodot minkin metsästyksessä, mutta niitä pyydetään myös koirien avulla.

Pieneen lampeen laskeva joki pitää lammen auki kovillakin pakkasilla, ja se vetää sorsia puoleensa iltalennolla.Pieneen lampeen laskeva joki pitää lammen auki kovillakin pakkasilla, ja se vetää sorsia puoleensa iltalennolla.

Hylkeenpyynti ja merilinnustus

Meri on aina ollut islantilaisille ensisijainen tulon ja ravinnon lähde ja siten merilinnustuksella on Islannissa pitkät perinteet. Tästä myöskin johtuu, ettei merilinnustusta nähdä Islannissa niinkään metsästyksenä, vaan enemmänkin ravinnon hankintana.

Merilinnuista tavallisimpia saalislajeja ovat kiislat, riskilä, ruokki, alli ja lunni. Haahkakannat ovat Islannissa suuret, mutta haahka on tiukasti suojeltu sen tuottamien untuvien takia. Haahkanuntuvista tehdyt peitot ja tyynyt ovat suuressa arvossa ja niistä maksetaan isoja summia maailmalla.

Merilinnustuskausi kestää syyskuun 10. päivästä huhtikuun loppuun, ja merilintuja tavataan Islannin rannikolla ympäri vuoden. Poikkeuksen tekee lunni, jonka sesonki on hyvin lyhyt mutta kiivas, ja kestää vain muutaman viikon huhtikuun lopussa. Lunnit viettävät talven kaukana merellä ja saapuvat huhtikuussa Islannin rannikoille pesimään. Islannissa arvioidaan pesivän 6–8 miljoonaa lunnia. Merilintujen metsästys tapahtuu pääosin veneistä, jotka ajetaan sukeltaneen lintuparven viereen ja odotetaan niiden nousevan takaisin pintaan.

Hylkeenpyynti on aikojen saatossa ollut Islannissa hyvin tärkeä metsästysmuoto sen tuottaman lihan ja nahan vuoksi. Nykyään hylkeenpyynti on pienimuotoista ja sitä harrastaa enää pieni joukko metsästäjiä. Hylkeen metsästys tapahtuu veneestä tai rannalta ja hylkeet ammutaan rantakallioille tai rantojen läheisyydessä oleville kiville.

Islannin ympärillä esiintyy pääasiassa kirjohylkeitä ja harmaahylkeitä ja niiden yhteenlasketun kannan arvioidaan olevan noin miljoonan yksilön luokkaa. Lohenkalastus on Islannissa hyvin suosittua, ja välillä hylkeet eksyvät lohijokiin tai niiden suille ja tekevät suurta tuhoa lohikannoille. Jokiin eksyneet hylkeet pyritään metsästämään nopeasti pois. Hylkeenpyynti on sallittu ympäri vuoden.

Kahluuhousut ovat välttämättömät jokien ylityksissä ja hyvä apu koirattomalle metsästäjälle.Kahluuhousut ovat välttämättömät jokien ylityksissä ja hyvä apu koirattomalle metsästäjälle.

Kiirunan metsästys

Islantilaiset sanovat, ettei joulu ole joulu, jos pöydässä ei ole kiirunapaistia. Kiirunan metsästyksellä on Islannissa pitkät perinteet ja se on ylivoimaisesti suosituin riistalaji täkäläisten metsästäjien keskuudessa. Metsästys tapahtuu vuorten ja tuntureiden rinteillä, jonne kiirunat nousevat loppusyksystä.

Kiirunan metsästysaika on lokakuun lopusta marraskuun loppuun, ja metsästys on sallittua ainoastaan viikonloppuina. Kausi on hyvin lyhyt, noin 12 päivää, ja sen pituus vaihtelee vuosittain kiirunakannan vaihtelujen mukaan.

Suurin osa metsästäjistä pyytää kiirunaa yksin tai pienessä ketjussa haravoiden kivikoita ja rinteitä, joissa kiirunat viihtyvät. Seisovia koiria käytetään vähän, johtuen koiran kouluttamisen vaikeudesta kauden ollessa hyvin lyhyt ja katkonainen.

Korkeat joenpenkat ja tuulinen sää helpottavat lähestymistä haulikkohollille.Korkeat joenpenkat ja tuulinen sää helpottavat lähestymistä haulikkohollille.

Sorsastus ja hanhijahti

Sorsa- ja hanhikannat ovat Islannissa suuret ja maa tarjoaakin parhaimmillaan uskomattomia kokemuksia vesilinnustuksen ystäville. Puolisukeltajasorsista yleisimmät saalislajit ovat sinisorsa, tavi ja haapana, joita tavataan ympäri Islantia. Metsästettävät hanhilajit Islannissa ovat merihanhi, lyhytnokkahanhi ja valkoposkihanhi, joka on Grönlannista läpimuuttava laji.

Merihanhi esiintyy koko Islannin rannikolla ja sitä metsästetään kaaveiden avulla viljapelloilla ja vesistöjen läheisyydessä. Islannin hanhikannat voivat hyvin. Merihanhikannan arvioidaan olevan 120 000 lintua, ja lyhytnokkahanhia on laskettu olevan yli 200 000. Muuttoaikaan eteläisessä ja lounaisessa Islannissa saaliit voivat kohota suuriksi, kun hanhet kerääntyvät näille alueille ennen Atlantin ylitystä.

Lyhytnokkahanhi pesii sisämaan ylänköjen järvillä ja lammilla ja ruokailee alueella kasvavilla marjavarastoilla. Sen metsästäminen muistuttaa paljon suomalaisen metsähanhen metsästystä ja vaatii taitoa sekä kärsivällisyyttä ja välillä hieman tuuriakin. Hanhen metsästys alkaa 20.8. ja sorsastus 1.9. ja ne jatkuvat maaliskuun puoliväliin saakka.