Pohjois-Ruotsin lyhyt talvipäivä voi yllättää sinnikkään pyytäjän unohtumattomalla tavalla.
Pohjois-Ruotsin lyhyt talvipäivä voi yllättää sinnikkään pyytäjän unohtumattomalla tavalla.

Talvinen latvalinnustus vaatii kuntoa

Latvalinnustus on perinteinen metsäkanalintujen metsästysmuoto. Se tapahtuu talvisaikaan, jolloin teeret ja metsot ovat lumen tultua siirtyneet ruokailemaan puihin. Tärkeimmät varusteet ovat tarkkakäyntinen luotiase, kantavat sukset sekä oikea asenne.

Latvalintujahti on talvikelissä tapahtuvaa koiraspuolisen metson ja teeren kivääripyyntiä. Ruotsissa jahtimuoto on parhaimmillaan sikäläisen metsäkanalintujen pitkän metsästysajan vuoksi. Suurimmassa osassa naapurimaata metso- ja teerikoiraiden jahti jatkuu aina tammikuun loppuun saakka, kun taas naaraslintujen pyynti loppuu marraskuun puolessavälissä.

Suomalaisten pääsy länsinaapurin jahtimaille on nykyään yksinkertaista. Netin kautta tehtävät Ruotsin metsästyskortin lunastus ja tullin aseilmoitus helpottavat matkavalmisteluja. Myös valtion maiden metsästyslupien ostaminen onnistuu nykyisin netin kautta. Muidenkin metsästysalueiden, kuten metsäyhtiöiden ja yhteismetsien omistamien maiden lupien myyntipaikat ja yhteystiedot selviävät nykyään kätevimmin verkosta.

Länsinaapurimme latvalinnustusmaisemat sopivan kelin sattuessa ovat jo itsessään elämys.
Länsinaapurimme latvalinnustusmaisemat sopivan kelin sattuessa ovat jo itsessään elämys.

Suomessakin mahdollista – rajoitetusti

Talvinen latvalinnustus on ollut Suomessa vuosikymmeniä kiellettyä. Sääolosuhteet voivat kuitenkin mahdollistaa latvalinnustuksen kaltaisen metsästyksen jo lokakuussa, syksyn metsästysaikojen puitteissa.

Maa- ja metsätalousministeriön viime vuonna tekemällä päätöksellä urosteeren latvalinnustus on nykyisin mahdollista osassa Suomea myös tammikuussa kahden viikon ajan. Tammikuisen latvalinnustuksen sallimisesta päätetään vuosittain erikseen, ja sen toteutuminen edellyttää kyseisenä vuonna riistakolmiolaskennoissa todennettua riittävän vahvaa teerikantaa. Metsoa meillä Suomessa ei kuitenkaan hyvänkään lintukannan aikana saa toistaiseksi ampua talvella.

Näky, joka piirtyy latvalinnustajan sieluun. Samassa latvatilanteessa voi toisinaan olla tarjolla useampikin metso.
Näky, joka piirtyy latvalinnustajan sieluun. Samassa latvatilanteessa voi toisinaan olla tarjolla useampikin metso.

Elämyksellistä jahtia

Latvalintujahti on elämys monella tasolla. Pelkästään lumisessa talviluonnossa hiihtäminen ase selässä saalista tavoitellen tarjoaa monelle itsessään jo paljon. Saaliin saaminen edellyttää, että osaa olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja pystyy hyödyntämään tarjotut tilanteet. Joskus tilanteita voi tulla koko viikon aikana muutama, toisinaan taas niitä on saman verran yhdessä iltapäivässä.

Latvalinnustus on myös monipuolista liikuntaa. Eteneminen metrisessä, puuterinpehmeän upottavassa hangessa vaatii suksilta kantavuutta ja mieheltä kuntoa. Perusmetsämiehen suksen mitta saa olla hyvinkin 250 senttiä, jopa ylikin. Sauvojen sompien tulee myös olla halkaisijaltaan riittävän suuria.

Latvalinnustajan tähtäimessä Ruotsissa ovat koiraspuoliset metso ja teeri.Latvalinnustajan tähtäimessä Ruotsissa ovat koiraspuoliset metso ja teeri.

Kiikarit ja lumipuku

Keskeisiä elementtejä latvalinnustuksessa ovat rauhallinen hiihtäminen, pysähtely, kiikarointi, katselu ja kuuntelu. Kiikareita kannattaa todella käyttää ja tehdä huolellista työtä puita yksitellen läpi käytäessä. Kiikarointi kannattaa suorittaa suojaisesta paikasta käsin eli metsän puolelta aina ennen kuin lähtee aukean ylitykseen.

Lumipuku ja muu valkoinen varustus kuuluvat latvalinnustajan peruskalustoon. Pipoa tai muuta päähinettä ei latvajahdissa kannata vetää liian syvään korville: kuuloaistin käyttö karkkoavien lintujen paikallistamisessa on toisinaan yllättävän hyödyllistä. Muita hyödyllisiä perusvarusteita ovat esimerkiksi otsalamppu pimeässä tapahtuvaa paluumatkaa varten ja aina mukana kulkevat kartta ja kompassi.

Oikeaan aikaan oikeassa paikassa

Kanalintujen ravinnonkäyttö määrää pääsääntöisesti linnun talvisen olinpaikan. Metso syö talvella käytännössä yksinomaan männynneulasia, joita se hakoo valitsemassaan ruokailupuussa. Muun ajan se viettää lumikiepissä, usein melko lähellä hakomispuutaan. Teeri taas ruokailee etupäässä koivuissa erikokoisissa parvissa.

Metsojahdissa etsitään siis hakomäntyjä, jotka ovat tunnistettavissa harsuuntuneesta latvuksesta. Hakopuiden juurelta löytyy tyypillisesti pudonneita havunneulasia ja tietysti myös metson ulostetta. Kuusivaltaisen metsän seassa olevat männyt ovat ehdottomasti tarkastamisen arvoisia, samoin rämeiden reunapuut.

Keli tärkeä tekijä

Paras latvalinnustuskeli on tyyni, poutainen ja napakka pakkaskeli. Kaunista auringonpaistettakaan eivät linnut tunnu kavahtavan, vaan nousevat silloin latvaan halukkaasti. Joulu–tammikuun lyhyen päivän koko valoisa aika kannattaa käytännössä hyödyntää kokonaisuudessaan. Metsoa mielivän kannattaa olla pelipaikoilla erityisesti iltapäivän viimeisillä valoisilla hetkillä.

Huonoin keli on tuulinen lumimyräkkä, jolloin linnut pysyttelevät kokonaan piilossa. Metsot hakovat silloin metsän sisässä latvuksessa tai alempana puissa, vaikeammin kiikarinristikkoon tavoitettavissa.

Kohde havaittu

Kun ruokaileva teeri tai metso on havaittu joko kiikareilla tai paljaalla silmällä, aloitetaan lähestyminen ampumaetäisyydelle. Lähestyttäessä pyritään käyttämään hyväksi maaston muotoja ja puiden tarjoamaa suojaa.

Puissa ruokaileva teeriparvi on haastava lähestyttävä, sillä parvessa useampi silmäpari huomaa helpommin lähestyjän liikkeen. Myös ruokaileva metso tarkkailee alati ympäristöään valmiina lentämään tiehensä.

Aseena käytetään pienriista- tai yleiskaliiperista kivääriä. Ampuminen tapahtuu tyypillisesti makuulta, tukien asetta reppuun tai vastaavaan saatavilla olevaan tukeen, tähtäimenä kiikaritähtäin. Ennen ampumista on tärkeää varmistaa turvallinen tausta, sillä kiväärin luoti voi yläviistoon ammuttuna lentää linnun lävistettyäänkin vielä useita kilometrejä.

Kivääri kannattaa kohdistaa käymään kohdalleen 150–170 metriin. Etäisyysmittari on latvalinnustuksessa hyödyllinen nykytekniikan suoma lisävaruste. Kuumottavasta riistatilanteesta huolimatta tulee malttaa mielensä ja tehdä huolella kunnon tuki aseelle.

Sinnikkäät palkitaan

Tyypillisesti samasta tilanteesta teeriparvesta ei pysty ampumaan useampia yksilöitä, sillä laukauksen kajahdettua parvi lehahtaa siivilleen ja lentää horisonttiin. Ammuttaessa tulee painaa tarkkaan mieleensä puu, jossa lintu istui ja liipaisinta puristettaessa tarkkailla merkkejä osumasta. Jos laukaus osuu kohdalleen, lintu löytyy lumesta puun juurelta.

Jos lintua ei heti löydy, tulee puun alta tutkia tarkkaan kaikki mahdolliset merkit osumasta: höyhenet, sulanpätkät tai veritipat. On seurattava uutterasti niiden viitoittamaan suuntaan, samalla lumen pintaa tarkkaillen. Joskus hieman huonon osuman saanut lintu voi löytyä useammankin sadan metrin päästä hangen alta. Erityisesti tässä jahtimuodossa sinnikkyys palkitaan, toisinaan vielä hyvinkin mieliinpainuvalla tavalla.