Hirvenhiihdossa on kolme osalajia: hiihto, ammunta ja arviointi. Kuva: Teemu Simenius.
Hirvenhiihdossa on kolme osalajia: hiihto, ammunta ja arviointi. Kuva: Teemu Simenius.

Huipulle hirvenhiihdossa

Hyvä hirvenhiihtäjä tarvitsee paljon toistoja ja monipuolista harjoittelua.

Tämän vuoden hirvenhiihdon ja hirvenhiihtelyn SM-kisat pidettiin 10.–12.3. Kajaanissa. Osallistujana mukana oli myös kisakonkari Timo Seppä, jolta Digi-Jahti kyseli hieman vinkkejä kisoihin valmistautumisesta. Perinteikäs laji kaipaa uusia hirvenhiihtäjiä kisoihin mukaan!

– Hirvenhiihtoon valmentautumisessa pätee samat periaatteet kuin muissakin urheilulajeissa kuviokellunnasta kartingiin. Lajin perusta ja peruskunto hankitaan määrällisillä, paljon toistoja sisältävillä harjoituksilla. Tuloskunto hankitaan lajinomaisilla harjoituksilla ja kilpailurutiinit tulevat vain kilpailuja käymällä, Seppä kertoo.

Suur-Savon piirin viestijoukkueen ankkuri Timo Seppä tuo joukkueensa voittajana maaliin viime vuoden hirvenhiihdon SM-kisoissa Vaalassa. Kuva: Pekka KarhunenSuur-Savon piirin viestijoukkueen ankkuri Timo Seppä tuo joukkueensa voittajana maaliin viime vuoden hirvenhiihdon SM-kisoissa Vaalassa. Kuva: Pekka Karhunen

Peruskunto pohjana

Hirvenhiihdossa on kolme osalajia: hiihto, arviointi ja ammunta. Niiden yhteistulokset ratkaisevat sijoitukset. Pitää siis osata hiihtää kovaa, ampua tarkasti ja arvioida etäisyyksiä.

– Filosofiani mukaan kukin osalaji tulee hallita ensin erikseen, ennen kuin niitä kannattaa lähteä synkronoimaan yhteen, Seppä sanoo.

Peruskunnon ylläpitäminen perustuu siihen, että harjoittelussa ei panosteta pelkästään hiihtoon. Eipä se Suomen alati vähälumisemmiksi käyvinä talvina olisi edes mahdollista. Lisäksi treeniä tarvitaan ympäri vuoden.

– Hiihto- ja fysiikkaharjoittelu varsinkin peruskuntokaudella kannattaa pitää monipuolisena. Pitkät sauvakävelylenkit, suunnistus, vaellukset, pyöräily ja rullahiihto ovat esimerkkejä hyvistä harjoitusmuodoista, Seppä luettelee. Hän itse arvelee pitävänsä monoja jalassaan vuodessa noin 200 tuntia eli 2 000–2 500 kilometrin verran, mikä sisältää myös rullasuksihiihdon.

– Myös erilaiset lihaskuntoharjoitteet kannattaa säilyttää ohjelmassa läpi vuoden, sillä se tukee vahvasti hiihdon lisäksi myös ammuntaa. Lumien tultua syksyllä lajinomaisuus harjoittelussa lisääntyy, ja kilpailukauden lähestyessä viikkoharjoitusmääriä kannattaa laskea.

Yksinäinen puurtaminen voi kuitenkin joskus olla tylsää. Seppä suositteleekin harjoittelua porukalla.

– Etenkin kuntopiireissä ja pitkissä vaellustyyppisissä harjoituksissa ryhmässä harjoittelu tuottaa parhaat tulokset, hän kannustaa.

Ryhmäharjoittelu innostaa

Arviointi on osalajeista vaikeimpia ja työläimpiä harjoiteltavia. Erityisesti siinä kannattaa Sepän mukaan hyödyntää ryhmätreenejä, jossa kukin ryhmän jäsen asettaa arviokuvat maastoon, ja kaikki ryhmän jäsenet arvioivat etäisyydet. Oikeat etäisyydet mitataan laseretäisyysmittarilla.

– Motivaation pitää olla korkealla, jotta viitsii lähteä harjoittelemaan arviointia itsekseen, Seppä miettii.

Ammuntaharjoittelussa pätee samat periaatteet kuin muissakin lajeissa. Peruskuntokaudella ammutaan määrällisesti paljon, ja kilpailukautta kohti laukausmäärää vähennetään ja vastaavasti harjoitukset kovenevat.

– Vähäisemmälläkin laukausmäärillä pääsee hyviin tuloksiin, kun osaa rytmittää harjoittelun oikein ja pilkkoa ammuntasuorituksen pienempiin osasiin, sekä harjoitella kutakin ammunnan osa-aluetta erikseen ja sitten yhdistää ne, neuvoo Seppä.

– Kesäaikaan metsästysampumakilpailut, hirvi ja luodikko, ovat aina hyviä ”kovia” harjoituksia. Ja luonnollisesti myös hirvenjuoksu kesäisin kuuluu hirvenhiihtäjän kilpailutuntuman ylläpitoon.

Hirvenhiihto on myös naisten ja nuorten suosiossa. Kuva: Teemu SimeniusHirvenhiihto on myös naisten ja nuorten suosiossa. Kuva: Teemu Simenius

Uusista lajeista liikkeelle

Hirvikävely ja hirvenhiihtely ovat tulleet vastikään uusina lajeina hirvenhiihdon ja -juoksun rinnalle. Seppä suosittelee niitä lämpimästi jokaisen metsästysseuran vuotuiseen ohjelmistoon, sillä niistä on helppo siirtyä hirvenhiihtoon ja -juoksuun fyysisen kunnon kohotessa. Eikä hyvästä kunnosta koskaan haittaa ole muutenkaan.

– Hirvenjuoksu ja -hiihto ovat erinomaisia tukiharjoittelumuotoja myös metsästysammunnan sekä hirvi- ja luodikkoammunnan harrastajille.

Edistyneemmille harrastajille Seppä pitää piiritason kilpailuja hyvinä mittareina tuloskunnon kehittymisessä ja eri osalajien yhteensovittamisessa.

– Epäonnistumisista ei pidä panikoitua, vaan uskoa omaan tekemiseen. Mielestäni virheistä oppii uusia vain virheitä, jos niitä jää märehtimään. Tärkeää on epäonnistumisten aktiivinen unohtaminen ja onnistumisista itseluottamuksen kerääminen.

Itseluottamusta voi hakea myös muista lajeista.

– Kannattaa seurata, miten hirvenhiihtäjistä ja -juoksijoita koottu joukkue menestyy, kun Metsästäjäliiton Hirviurheilijat tekevät ensiesiintymisensä 17.6. Joensuun Jukolan viestissä!

Timo Seppä sijoittui kuudenneksi tämän vuoden Hirvenhiihdon SM-kisoissa.

Timo Seppä ja viides hirvenhiihdon SM-kulta vuoden 2015 SM-kisoissa. Kuva: Matti PilssariTimo Seppä ja viides hirvenhiihdon SM-kulta vuoden 2015 SM-kisoissa. Kuva: Matti PilssariTimo Seppä

50-vuotias hirvenhiihtäjä Varkaudesta.

Ensimmäinen hirvenhiihdon SM-kilpailusuoritus vuonna 1981.

6 M-sarjan suomenmestaruutta, 2 hopeaa ja yksi pronssi.

Hirvenhiihto

Kolme osalajia:

Hiihto

7–9 km lenkki hiihdetään helpohkossa maastossa perinteisellä tyylillä. Matkaa voidaan lyhentää 2 km nuorimpien S15- ja iäkkäimpien M70-sarjojen osalta. Asetta kuljetetaan mukana hiihtomatkalla. Hiihtopisteet määräytyvät aikaerosta sarjan nopeimpaan hiihtäjään. Maksimi on 300 pistettä.

Etäisyyden arviointi

Etäisyyden arviointi on tärkeä taito, sillä luonnossa ampumamatka ei ole tiedossa. Kilpailija arvioi maastossa etäisyyttä kahteen 50–200 metrin päähän sijoitettuun hirvenpääkuvioon. Maksimi on 300 pistettä, ja jokainen virhemetri vähentää tulosta kahdella pisteellä.

Ammunta

Hiihdon jälkeen ammutaan 10 laukausta seisten suomalaiseen hirvikuvioon. Kilpailussa tulee käyttää metsästyskäyttöön riistaeläimen ampumiseen hyväksyttyä rihlattua ruutiasetta. Toisin sanoen pienoiskivääri on nykyisin sallittu hirvenhiihtoase. Sarjoissa S13, S15 ja S17 kilpailevien nuorten ja sarjoissa N 65 ja M 80 kilpailevien veteraanien ei tarvitse kantaa asetta mukanaan hiihdon aikana. Maksimi on 600 pistettä, eli sarjan tulos x 6.

Joukkuekilpailu

Hirvenhiihdon viestisarjassa kilpaillaan 3–4 hengen seura- tai piirijoukkueissa. Hiihtomatka on 3–4 km. Arviointitehtäviä on yksi, ja ammunnassa ammutaan 5 laukausta ampumahiihtotaulun kaltaiseen tauluun. Yli 5 m arviointivirhe ja ohilaukaukset merkitsevät aina sakkokierroksia, jotka kukin kilpailija kiertää omalla osuudellaan.