Dog & Hunting Team Genzo sijoittui kilpailussa toiseksi 27 supikoiran saaliillaan. Jutun kirjoittaja sai kunnian kulkea viikonlopun joukkueen matkassa, mistä vielä joukkueelle kiitokset.
Dog & Hunting Team Genzo sijoittui kilpailussa toiseksi 27 supikoiran saaliillaan. Jutun kirjoittaja sai kunnian kulkea viikonlopun joukkueen matkassa, mistä vielä joukkueelle kiitokset.

Pienpetopyynnin joukkuekilpailu Neste–Häijää

Luonnonhoitotyötä kellon ympäri

Pirkanmaan länsiosissa, Sastamalan ja Nokian seuduilla järjestettiin helmikuussa pienpetojen pyynnin joukkuekilpailu. Saalismäärä oli lyhyessä ajassa mittava: peräti 102 pienpetonisäkästä. Tapahtuma osoitti, että eteläisessäkin Suomessa on mahdollista järjestää laajoja pyyntialueita vaativa tehopyyntiviikonloppu, kun vain intoa ja tahtoa löytyy tarpeeksi.

Pienpetopyynnin joukkuekilpailun esikuvana toimi vastaava, Suomussalmella suuren suosion saavuttanut, SM-kilpailun arvoa kantava tapahtuma. Ensimmäistä kertaa järjestetyssä Pienpetopyynnin Neste–Häijää -joukkuekilpailussa toisiaan vastaan mittelivät 15-jäseniset joukkueet, joiden oli viikonlopun aikana pyrittävä saamaan saaliikseen mahdollisimman monta pienpetoa. Koirien määrää ei kisassa rajoitettu, mutta osallistuvien joukkueiden määrää rajasi käytössä olevien maastojen ja maasto-oppaiden määrä.

Sakari Paunila on keskeinen mies kilpailun takana. Joukkueiden ja maasto-oppaiden ohjeistus käynnissä.Sakari Paunila on keskeinen mies kilpailun takana. Joukkueiden ja maasto-oppaiden ohjeistus käynnissä.

Luolakoirat pääosassa

Pienpetokilpailun luonne vaihtelee alueen ja riistalajiston mukaan: esimerkiksi SM-kilpailuissa Suomussalmella on pääosassa ketun ajattaminen ajavalla koiralla, minkä jatkotilanteena myös luolakoirat ovat toisinaan tarpeen. Myös näädän aktiivipyynti koiralla on SM-kisassa yksi keskeinen osa-alue.

Neste–Häijää-kilpailussa käytettyjen koirien pääosaa näyttelivät luolakoirat ja saaliista tärkeimpänä vieraspeto supikoira. Supikoiria saatiin talteen peräti 94 kappaletta. Joukkueet kiersivät systemaattisesti läpi alueensa ennalta tiedettyjä maapesiä ja ladonalusia, mutta supikoiria myös jäljitettiin aktiivisesti louhikoihin ja kivien alle.

 Hopealle päässeen pyyntiporukan kippari Mika Karjalainen tyylikkäässä joukkueuniformussaan. Hopealle päässeen pyyntiporukan kippari Mika Karjalainen tyylikkäässä joukkueuniformussaan.

Yövuoro tehokkaana

Leijonanosa saaliista saatiin pimeän aikaan. Kilpailun ajankohta oli valittu täydenkuun ajaksi, mikä mahdollisti hyvin myös haaskalta kyttäämisen ja houkuttelupyynnin. Haaskasaaliit eivät kuitenkaan yltäneet läheskään luolapyynnin tasolle, vaikka hyviä suorituksia kytiksellä nähtiinkin. Tästä esimerkkinä haaskalta samasta tilanteesta saadut kettu ja kaksi supikoiraa. Suoritus tehtiin kertalaukauskiväärillä, vieläpä varsin kunnioitettavasta ampumamatkasta. Kilpailun tuomaristo huomioi kilpailijaa palkintojenjaossa erityismaininnalla.

Yövuoron tehokkuuden takeena oli supikoirien aktiivipyynti maan pinnalta. Pieni, vastasatanut lumikerros suosi pyytäjiä ja auttoi tuoreiden jälkien erottamisessa. Useat joukkueet käyttivät ajavia rotuja, kuten suomenajokoiria ja venäjänajokoiria, laittaen ne hämärissä tuoreille jäljille. Seisontahaukkua supikoirat eivät kuitenkaan juuri kisassa kuunnelleet, vaan koirat etupäässä kävivät ajamassa saaliin maan alle, mistä pedot poimittiin talteen luolakoirien avulla.

Innokkaimmat joukkueet painoivat maastossa petojen perässä kellon ympäri, koko viikonlopun lähes samoilla silmillä. Perjantai-iltana yhdeksältä alkanut kilpailu päättyi sunnuntai-iltapäivällä kello 14. Joku vääräleuka keksikin jo ennustaa, että valvomisen ja rankan fyysisen kisan päälle lämpimässä sisätilassa järjestettävä palkintojenjakotilaisuus saattaa alkaa muistuttaa pilkkikilpailua.

Pohjanpystykorva Koivunevan Irish Cream eli Vilu jäljitti Team Genzon kilpailun viimeisen supikoiran maapesään, josta saalis otettiin luolakoiran avulla pinnalle.Pohjanpystykorva Koivunevan Irish Cream eli Vilu jäljitti Team Genzon kilpailun viimeisen supikoiran maapesään, josta saalis otettiin luolakoiran avulla pinnalle.

Maasto-oppaat huipputärkeitä

Kilpailussa pienpetoja pyydetiin metsästysseurojen vuokramailla. Kuten kuvitella saattaa, eteläisen Suomen seurojen tilkkutäkkimäiset alueet vaativat hyvää paikallistuntemusta ja tarkkaa tietoa metsästysalueen rajoista. Keskeisen tärkeässä roolissa kisassa olivatkin maasto-oppaat, jotka ovat käytännössä aina metsästysseurojen edustajia. Heitä oli kutakin joukkuetta kohden kolme, ja he saivat osallistua metsästykseen muun joukkueen mukana tasavertaisesti.

Maasto-oppaiden tehtävä pienpetojoukkuekisassa on vaativa. Heidän tulee kulkea joukkueen mukana ohjaamassa pyyntiä oikeille paikoille kelloon katsomatta. Heidän tulee tietää riistan kulkureitit, pesäluolastot ja ladonaluset. Erilaiset pyyntivälineet, aseet ja työkalut lapiosta lähtien tulevat viikonloppuna väistämättä tutuiksi myös maasto-oppaalle. Maasto-oppaiden sitoutuneisuus tehtäväänsä ansaitseekin suuren hatunnoston – heidän panoksensa mukana joukkue joko nousee tai kaatuu.

Luonnonhoitotyön tulos näytillä. Kilpailun kokonaissaalis muodosti näyttävän riistaparaatin.Luonnonhoitotyön tulos näytillä. Kilpailun kokonaissaalis muodosti näyttävän riistaparaatin.

Metsästysseurat avainasemassa

Kilpailun läpivienti tapahtui metsästysseurojen ehdoilla. Kaikkiaan viisi metsästysseuraa luovutti maansa kilpailun ajaksi käyttöön. Yksi kisajoukkue operoi aina kerrallaan yhden metsästysseuran alueilla. Seurojen koot vaihtelivat suuresti: pienin seura käsitti 3 000 hehtaarin alueen, isoimman ollessa peräti 30 000 hehtaaria.

Saatu saalis ei ollut suoraan suhteessa pyyntialueen kokoon: esimerkiksi toiseksi sijoittunut joukkue Dog & Hunting Team Genzo sai 27 supikoiraansa vain 3 000 hehtaarilta, metsästysseura Totin Erä ry:n alueilta Nokian kaupungin kupeesta. Kovat saalismäärät vahvistavat ennakkokäsitystä siitä, millaiset pienpetotiheydet asutuskeskusten välittömässä läheisyydessä nykyisin ovat. Vaikeasti pyydettävät taajama-alueet toimivat petoreservaatteina ja tuottavat lähiympäristöönsä uutta petokantaa jatkuvalla syötöllä. Vaikka ympäröivillä alueilla olisikin jatkuva petokontrolli, ei itse ongelmaan päästä puuttumaan ja pienpeto-ongelma muuttuu enemmän tai vähemmän pysyväksi tilaksi.

Tottijärven Erän maasto-opas Kimmo Alakoski näyttää kahden supikoiran jälkijonoa. Jäljitys oli vastasataneen lumikelin johdosta kisassa mahdollista. Kuvan parivaljakkoa ei saatu tällä kertaa saaliiksi.Tottijärven Erän maasto-opas Kimmo Alakoski näyttää kahden supikoiran jälkijonoa. Jäljitys oli vastasataneen lumikelin johdosta kisassa mahdollista. Kuvan parivaljakkoa ei saatu tällä kertaa saaliiksi.

Ammattimiesten joukkueet

Pienpetojen tehopyynti yhdistää metsästäjiä selvästi yli rajojen. Aktiivisimmat pyyntiporukat tuntevat toisensa ja ajavat halki Suomen tekemään pyyteetöntä luonnonhoitotyötä omalla kustannuksellaan. Osallistujia Neste–Häijää-tapahtumassa oli ympäri Suomea, kauimmaiset aina Lappia myöten.

Kilpailun kuluessa silmiinpistävää oli joukkueissa vallinnut hyvä yhteishenki, sitoutuminen ja korkea työmoraali. Kun tilanne on päällä ja koira maan alla, ei kelloa vilkuilla eikä maan alle kaivautumisessa varota kamppeiden likaantumista. Kun saalis on maan pinnalla, ammattimiesten tavoin luolastot entisöidään ja kaivantojen kannet rakennetaan mallikelpoisesti, vaikka seuraava kohde kiiluukin jo kirkkaana mielessä.

Mikael Harjun saksanmetsästysterrieri Moixa Chili osoittaa eleillään, että maapesässä on asukkaita kotosalla.Mikael Harjun saksanmetsästysterrieri Moixa Chili osoittaa eleillään, että maapesässä on asukkaita kotosalla.

Jatkoa luvassa

Kilpailun järjestelyjen takana keskeinen henkilö on Sakari Paunila Suoniemen metsästysseurasta. Hän oli yhdessä Mika Honkiniemen ja muutaman muun aktiivin kanssa ideoinut, organisoinut ja kerännyt muun muassa mittavan määrän yhteistyökumppaneita tukemaan tapahtumaa tuotepalkinnoilla.

Paunila on eräänlainen nykyaikaisen aktiivisen luonnonhoitotyön henkilöitymä, joka on nuoresta iästään huolimatta edistänyt vuosikausia pienpetopyyntiä ja riistanhoitoa laajalla alueella oman metsästysseuransa ulkopuolellakin.

Palkintojakotilaisuudessa kisan päätteeksi voitiin yhteisesti todeta, että erinomaisesti onnistunut tapahtuma tulee saamaan jatkoa ensi vuonna. Yhtenä tapahtuman tavoitteena oli saada myös pienpetojoukkuekilpailun konseptia leviämään myös muualle Suomeen. Tämä tavoite on saadun palautteen perusteella mahdollista myös aidosti toteutua, sillä kiinnostusta ja yhteydenottoja on tullut jo runsaasti. Hatunnosto aktiivisille työmyyrille!

Kisassa syvennyttiin petopyyntiin myös pintaa syvemmältä.Kisassa syvennyttiin petopyyntiin myös pintaa syvemmältä.
 Ajavilla koirilla oli kisassa tärkeä rooli supikoiran pintapyynnissä. Ajavilla koirilla oli kisassa tärkeä rooli supikoiran pintapyynnissä.

TULOKSET:



Sija

Joukkue

Alue

Supi

Kettu

Mäyrä

Varislinnut

Saalispisteet

1

Karhukopla

Oriniemi

27

1

2

 

290

2

Dog&HuntingTeam Genzo

Totin Erä

27

 

 

 

270

3

Kyrkösjärven Pärske

Suoniemen MS

20

1

 

 

210

4

Muukalaislegioona

Hämeenkyrön Koillinen MS

10

2

2

1

131

5

Team Mäyrä

Hämeenkyrön Lopen MY

10

 

 

 

100

 

 

 

94

4

4

1

 

Pisteytys:

Supikoira, minkki, kettu 10 pistettä

Näätä 20 pistettä

Mäyrä 5 pistettä

Varis ja harakka 1 piste

Pienpetopyynnin joukkuekisat osaksi seuratoimintaa?

Pienpetopyynnin joukkuekilpailu on nyt todistetusti erinomainen tapa saada kunnon vähennys seuran alueen pienpetokantaan. Vastaavanlaiseen pyyntitehoon on monessa metsästysseurassa vaikeaa päästä nykyisellä seuran jäsenten ikärakenteella.

Pyyntikilpailu voidaan toteuttaa Neste–Häijää-kilpailun esimerkin osoittamana myös eteläisessä Suomessa, missä pienpetojen yhteistiheydet ovat suurimmat. Keskeistä järjestelyissä on saada maastoja käyttöön riittävä määrä, eli käytännössä muutamia naapuriseuroja lähtemään mukaan. Jo viiden pienemmänkin metsästysseuran maat riittävät vastaavaan kisatapahtumaan. Pari-kolme tuhatta hehtaaria riittää hyvin yhden joukkueen kilpailualueeksi. Eteläisestä Suomesta löytyy myös isoja, jopa yli 30 000 hehtaarin metsästysseuroja, joihin mahtuu useitakin joukkueita saman seuran alueelle.

Erittäin tärkeätä on saada osaavat maasto-oppaat sitoutumaan viikonlopuksi intensiiviseen, mutta äärimmäisen palkitsevaan pyyntiponnistukseen. Kolme maasto-opasta aina yhtä 15 osallistujan joukkuetta kohti näyttäisi olevan riittävä määrä, mutta lisäkään ei ole pahitteeksi. Maasto-oppaat voi tarvittaessa jakaa päivä- ja yövuoroihin jaksamisen edistämiseksi. Lisäksi tarvitaan toki muutama innokas puuhamies organisoimaan tapahtuma käytännössä.

Haastankin nyt metsästysseurat halki Suomen seuraamaan Neste–Häijään-kilpailun esimerkkiä ja laittamaan pystyyn oman alueen pienpetopyynnin joukkuekilpailutapahtuman. Seurojen yhteistoiminta nousee uudelle tasolle kisan myötä ja myös konkreettisia tuloksia on taatusti odotettavissa. Seuraava kysymys onkin, ketkä ottavat luonnonhoitohaasteen ensimmäisenä vastaan?