Tero Savolaiselle reipas kaivuu on tuttua työtä.
Tero Savolaiselle reipas kaivuu on tuttua työtä.

Veljekset pienpetojen perässä

Lapio, lopetusase ja rautakanki. Ne ovat välttämättömät työvälineet supikoirien metsästyksessä.

Luolametsästyksessä tarvitaan myös sopiva koira, Markku ja Tero Savolainen lisäävät ja tarkoittavat karkeakarvaisia kettuterrierejään. Veljekset ovat kokeneita pienpetojahtaajia. He aloittivat supikoirien pyynnin kaksitoista vuotta sitten, ja tällä metsästyskaudella Tero, 27, tekee uuden supikoirasaalisennätyksen: yli 250 supikoiraa.

– Nyt on 220, ja vielä on helmikuu aikaa saada saalista, Tero sanoi helmikuun toisena päivänä. Isoveli Markku, 33, on napannut runsaat sata supikoiraa.

Maaliskuussa, kun ilmat lämpiävät, supikoiran karva on huonoa eikä jahtia kannata enää jatkaa.

Tero Savolainen on luolatutkan avulla paikallistanut koiran sijainnin. Ville Kuronen, Heli Niemi ja Juho Rautiainen ovat valmiita lapiohommiin.Tero Savolainen on luolatutkan avulla paikallistanut koiran sijainnin. Ville Kuronen, Heli Niemi ja Juho Rautiainen ovat valmiita lapiohommiin.

Latojen alta löytyy

Supikoirien metsästys alkoi marraskuun lopussa. Jokainen viikonloppu on kulunut jahtireissuissa, joulukuussa tehtiin viikon jahtireissu. Veljekset ovat kotoisin Loimaan Vilvaisista, missä Tero asuu edelleen. Eikä Markkukaan kaukana ole, Pöytyän Haverilla.

Loimaan alueella on paljon vanhoja latoja ja rakennuksia, joiden alla supikoirat oleilevat.

– Rakennusten omistajat suhtautuvat myötämielisesti siihen, että koirien avulla etsimme supeja. Kun lattialautoja pitää avata, korjaamme jäljet huolellisesti. Se kuuluu hyvään metsästystapaan. Ilman rakennusten omistajan lupaa ei mennä mihinkään.

Koira päästetään ladon alle. Jos se vainuaa supin hajun, etsintä alkaa. Kun koira alkaa haukkua, luolatutkan avulla paljastuu paikka. Sitten vain lattiaa avaamaan, ja lopuksi laudat paikoilleen.

Tero Savolainen ja Ville Kuronen vetävät ison kiven pois, jotta kaivaminen voi jatkua.Tero Savolainen ja Ville Kuronen vetävät ison kiven pois, jotta kaivaminen voi jatkua.

Luolat ovat haastavia

Maaluolia on myös paljon, ja Loimaan alueen maaluolat ovat tulleet tutuiksi. Silti joka vuosi löytyy uusia. Veljesten kännyköissä maaluolat on merkitty pistein.

– Maaluolista pyytäminen on haastavampaa ja fyysisempää. Joskus on joutunut kaivamaan neljäkin metriä ennen kuin luolan suuaukko on löytynyt.

Luolametsästys ei sovi hätäiselle metsästäjälle, sillä tavallisesti kuluu tunteja, ennen kuin saalista tulee. Luolatutkan avulla jäljitetään koiran olinpaikka ja kuunnellaan, kuuluuko haukuntaa ennen kuin kaivuu aloitetaan.

– Lauantai-ilta, pakkasta 20 astetta ja tutka näyttää neljää metriä. Ei auta muu kuin laittaa lapio liikkumaan, Markku kertoo haastavimmasta luolakokemuksestaan.

Kun supikoiria lähdetään aamulla metsästämään, ei tiedetä koska illalla pääsee pois. Otsalamppu ja eväät ovat välttämättömät. Loimaan alueella on paljon latoja, muualla on isoja maapesiä. Ne ovat tulleet tutuksi ympäri maata asuvien metsästyskaverien kautta.

– Uusimaa, Karjalohja, Perniö, Tammela ja aina Rovaniemelle asti löytyy metsästyskavereita, joiden luona metsästetään, veljekset kertovat.

Tero Savolainen on löytänyt luolan suuaukon kahden metrin syvyydestä.Tero Savolainen on löytänyt luolan suuaukon kahden metrin syvyydestä.

Pienpetometsästyksen suosio on kasvanut

Pienpetojen, niin supikoirien, mäyrien kuin kettujenkin, metsästys on lisääntynyt, eikä tätä metsästyksen lajia vaivaa ukkoontuminen. Pienpetometsästys on fyysistä eikä se onnistu passista eikä kytikseltä niin kuin hirvien tai peurojen metsästys.

Supikoirajahdissa Markku pitää erityisesti koiran kanssa metsästämisestä. Koirana on karkeakarvainen kettuterrieri Humu. Luolametsästys on koiralle rankka ja vaarallinenkin laji.

– Onneksi mitään haavereita ei ole sattunut. Kerran jouduin kaivamaan 20 tuntia, jotta sain toisen koiran kalliopesästä pois, Markku muistelee.

Kun kaivatetaan syvälle, tarvitaan kaksi erilaista lapiota.Kun kaivatetaan syvälle, tarvitaan kaksi erilaista lapiota.

Riistanhoitotyötä parhaimmillaan

Veljekset metsästävät supikoiria runsaat kolme kuukautta: marraskuun lopulta maaliskuun puoliväliin. Tällöin karva on tarpeeksi hyvää. Kun kelit lämpiävät, karvan laatu heikkenee. Supikoirien nahkaa pidetään viikon verran suolassa, minkä jälkeen se laitetaan tynnyriin. Kurikassa sijaitseva Modifur ostaa supikoirien nahkoja.

– Tässä ei parane laskea tunteja eikä ajokilometrejä. Taloudellisesti tämä ei ole kannattavaa, vaan riistanhoidollisesti tärkeää työtä. Supikoira on vieraspeto ja tautien levittäjä sekä pesärosvo.

Supikoirat lisääntyvät nopeasti, sillä yksi emo saa 6–10 pentua. Maaliskuussa supikoirilla on kiima-aika ja touko-kesäkuussa supikoira synnyttää suuren poikueen. Supikoiraa saa metsästää koko vuoden pois lukien 1.5.–31.7., jolloin pentueellista naarasta ei saa metsästää.

 Ville Kuronen selvittää koiran sijaintia luolatutkan avulla. Ville Kuronen selvittää koiran sijaintia luolatutkan avulla.

Alkuopit saatiin isältä

Markku ja Tero ovat saaneet kipinän metsästykseen kotoaan, sillä Ari-isä on innokas metsästäjä.

Markun ja Teron pikkuveli, 14-vuotias Tomi, on myös suorittanut metsästyskortin ja ampunut ensimmäiset jänikset ja peurat. Supikoirajahtiin hän ei ole vielä toden teolla lähtenyt.

– Ensi vuonna saan aseenkantoluvan ja voin itsenäisesti mennä vaikka jänisjahtiin, Tomi sanoo.

Myös 17-vuotiaalla siskolla Jennalla on metsästyskortti, mutta hän ei pidä aikaisista aamuherätyksistä, jolloin pitäisi lähteä jahtiin.

– Tämä on elämäntapa, ei enää harrastus. Jos ei pääse koiran kanssa jahtireissuille, alkaa ahdistaa, Markku ja Tero naurahtavat.

Metsästysaikana kaikki viikonloput on varattu jahtiin, eikä mitään turhia menoja suunnitella.

– On meillä lomaa touko-, kesä- ja heinäkuu, kun emme metsästä, Tero naurahtaa.

Veljekset eivät nimittäin keskity pelkästään supikoiriin, vaan jahtaavat myös sepelkyyhkyjä, sorsia ja hirviä.

– Metsästyskausi alkaa 10. elokuuta sepelkyyhkyillä ja päättyy huhtikuussa majavajahtiin Juvalla, veljekset kertovat.

Tero, Markku ja Tomi Savolainen sekä Kelmi, Humu ja Jetro ovat innokkaita ja tottuneita metsästäjiä.Tero, Markku ja Tomi Savolainen sekä Kelmi, Humu ja Jetro ovat innokkaita ja tottuneita metsästäjiä.

Yhteisjahti onnistui

Marraskuun lopussa pöytyäläinen Markku Savolainen ja oululainen Ville Kuronen järjestivät syksyllä Loimaan alueella karkeakarvaisille kettuterriereille kolmepäiväisen pienpetojahdin.

– Tämä oli osittain koirien koulutustilaisuus ja samalla alan harrastajien verkostoitumistilaisuus. Ensimmäinen näin iso jahti onnistui hyvin. Voi olla, että ensi syksynä on jatkoa, Markku Savolainen sanoo.

– Ennen suosittu luolakoira, karkeakarvainen kettuterrieri, on jäänyt muiden rotujen jalkoihin. Haluamme nostaa rodun suosiota, sillä se on hyvä luolakoira.

Yhteisjahtiin osallistui parisen kymmentä rodun harrastajaa eri puolilta maata aina Torniota myöten.

Markku Savolainen tunnetaan osaavana supikoirapyytäjänä. Ville Kuronen on puolestaan Suomen Kettuterrierit -yhdistyksen jalostustoimikunnan puheenjohtaja ja hallituksen jäsen.

Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään: Markku Savolainen opasti toista ryhmää ja Tero Savolainen toista. Lisäksi apuna oli paikallisia oppaita, jotka tunsivat alueen luolat. Sää toisaalta suosi metsästäjiä, mutta toisaalta ei. Lämpimässä syyssäässä oli mukava kulkea, mutta supikoirat eivät olleet vielä asettautuneet pesiinsä eivätkä rakennusten alle. Silti saaliiksi saatiin 15 supikoiraa ja seitsemän mäyrää. Lisäksi jokainen koira pääsi tositoimiin.