Jo muutaman neliömetrin suuruisella riistatiheiköllä voidaan parantaa merkittävästi metsän elinympäristöarvoa vaikkapa kanalintujen näkökulmasta. Jukka Jylhä haluaa säilyttää metsänsä elävinä ja vaihtelevina.
Jo muutaman neliömetrin suuruisella riistatiheiköllä voidaan parantaa merkittävästi metsän elinympäristöarvoa vaikkapa kanalintujen näkökulmasta. Jukka Jylhä haluaa säilyttää metsänsä elävinä ja vaihtelevina.

Metsästävä maanomistaja on paras luonnonhoitaja

Metsien hoidossa halutaan nykyään painottaa myös aineettomia arvoja. Riistaeläimet viihtyvät monimuotoisessa luonnossa.

Riistakantojen tila ja metsästysmahdollisuudet ovat yhteydessä elinympäristöjen määrään ja laatuun. Riistaa voisi olla Suomessa paljon nykyistä enemmän, mikäli elinympäristökysymyksiin kiinnitettäisiin paremmin huomiota maa- ja metsätalouden toimenpiteissä.

Metsästäjät ja heidän perheensä omistavat maamme yksityismetsien pinta-alasta lähes puolet, joten ei ole yhdentekevää, miten he haluavat metsiään hoidettavan, ja miten he suhtautuvat luonnonhoitoon. Vastuullinen metsästäjä kantaa huolta myös elinympäristöjen tilasta, sillä hyvinvoivat riistakannat ovat uusiutuvien luonnonvarojen käytön perusta.

Teerineva on yksityismaille kunnostettu suokohde.Teerineva on yksityismaille kunnostettu suokohde.

Riistametsänhoito kiinnostaa

Maanomistajat haluavat tutkimusten mukaan painottaa metsiensä hoidossa taloudellisten tavoitteiden rinnalla yhä enemmän aineettomia arvoja. Kiinnostus etenkin riista- ja luontopainotteista metsänhoitoa kohtaan on lisääntynyt nopeasti.

Omistajakunnan muuttuneet arvot ja tavoitteet on otettu huomioon myös lainsäädännössä, sillä esimerkiksi metsälakiin tehdyillä muutoksilla on purettu metsien hoitoa ja käyttöä koskevaa sääntelyä. Metsien hoitoa ohjaavan vanhakantaisen toimintakulttuurin muuttaminen vaatii kuitenkin vielä paljon jalka- ja valistustyötä ennen kuin metsänomistajat uskaltavat vaatia – ja alan toimijat aktiivisemmin tarjota – vaihtoehtoja perinteisten toimintatapojen rinnalle.

Mahdotonta muutoksen aikaansaaminen ei kuitenkaan ole, sillä riista- ja luontopainotteisessa metsänhoidossa on kyse pitkälti nykyisten metsänhoidon toimintatapojen hienosäädöstä sekä kohteeseen soveltuvien menetelmien käytöstä. Metsästystä harrastavilla maanomistajilla olisi tässä mainio tilaisuus toimia suunnannäyttäjinä ja viitoittaa esimerkeillään tietä riistametsänhoidon yleistymiselle.

Yksi riistametsänhoidon aktiivisimmista puolestapuhujista on Parkanon Kuivasjärvellä metsä- ja karjataloutta pääelinkeinoinaan harjoittava ja metsästäjänäkin tunnettu Jukka Jylhä, joka on hoitanut tilan metsiä jo pitkään riista- ja luontopainotteisesti.

Havainnollisimmin riistapainotus näkyy siinä, että metsien hoidossa on pyritty säilyttämään sekametsäisyys ja puuston kerroksellisuus. Muun muassa jatkuvan kasvatuksen ideologiaa on hyödynnetty useammalla kuviolla.

– Luontaisesti herkästi taimettuvilla mailla olisi suorastaan typerää olla hyödyntämättä uuden puusukupolven tarjoamia mahdollisuuksia metsän kehityksessä, Jylhä toteaa.

Myös metsäkanalintujen tiedetään suosivan vaihtelevia ja rakenteellisesti monimuotoisia sekametsiä.

Jylhän mukaan riistan elinympäristöt voidaan ottaa huomioon metsätalouden tavanomaisissa toimenpiteissä usein ilman merkittäviä taloudellisia uhrauksia.

– Minulle tärkein tavoite on säilyttää metsät elävinä ja vaihtelevina hyötykäytöstä huolimatta. Vähäinen metsätalouden tuoton aleneminen on helppo hyväksyä silloin, kun omaa ajattelua ohjaavat eurojen lisäksi myös muut metsän tuottamat arvot, Jylhä pohtii.

Elinympäristökunnostuksista lisää vaikuttavuutta

Jylhä ei ole tyytynyt huomioimaan riistaa vain metsätalouden toimenpiteissä, sillä hänen maillaan pääosin sijaitseva Teerineva on tiettävästi seutukunnan ensimmäinen yksityismaille kunnostettu suokohde. Rahoitus 1980-luvun alkupuolella ojitetun noin 25 hehtaarin laajuisen vähätuottoisen suon luonnonhoidolliseen kunnostukseen saatiin Suomen metsäkeskuksen KEMERA-hankevaroista.

Käytännön kunnostusvaiheessa ojituksesta hyötyneen suopuuston poistoa oli toteuttamassa joukko innokkaita metsästäjiä Susiperän metsästysseurasta. Aktiivinen metsästysseuratoiminta on Jylhän mukaan tärkeä luonnonhoidon voimavara ja talkootöihin osallistumalla myös maata omistamattomat metsästäjät pääsevät kantamaan kortensa kekoon.

Mutta, mikä motivoi isäntää aikoinaan suon kunnostusprojektiin ryhtymisessä?

– Halusin omalta osaltani antaa panokseni suoluonnon hyväksi ja saanpahan vastineeksi kuunnella sydämeni kyllyydestä riekon keväistä naurunräkätystä, Jylhä naurahtaa.

Lähitulevaisuuden suunnitelmissa tilan isännällä on oman kotikosteikon rakennuttaminen. Kosteikon perustamisen tarkoituksena on vähentää Kuivasjärveen päätyvää valuma-alueperäistä kuormitusta. Lisäksi kosteikkoalue toimisi hyvänä elinympäristönä vesi- ja kahlaajalinnuille.

Metsien hoidossakaan Jylhä ei aio jäädä laakereilleen lepäämään, sillä hän odottaa jo malttamattomana suon ja kankaan vaihettumisvyöhykkeelle sopimansa riistapainotteisen hakkuun toteutusta.

Kirjoittaja on riistasuunnittelija Suomen riistakeskuksessa.

Riistametsä LIFE -hanke

Suomen riistakeskus valmistelee parhaillaan hankekumppaneineen metsäkanalintujen ja metsähanhen elinympäristöjen hoitoon keskittyvää valtakunnallista Riistametsä LIFE -hanketta.

Mikäli hanke saa rahoituksen EU:n LIFE-ohjelmasta, tarvitaan jälleen maanomistajien ja metsästäjäkunnan aktiivisuutta soveltuvien kunnostuskohteiden löytymiseksi sekä tekeviä käsiä käytännön kunnostustoimenpiteiden toteuttamisessa.