Axel Fredrik Londen oli uskomattoman monipuolinen henkilö, joka ehti toimia viiden vuoden ajan Metsästäjäliiton sivutoimisena sihteerinä ja metsästyksenhoidon tarkastajana (1922–1927). Tämän jälkeen hän oli vielä kaksi vuotta hallitusmiehenä.
Axel Fredrik Londen oli uskomattoman monipuolinen henkilö, joka ehti toimia viiden vuoden ajan Metsästäjäliiton sivutoimisena sihteerinä ja metsästyksenhoidon tarkastajana (1922–1927). Tämän jälkeen hän oli vielä kaksi vuotta hallitusmiehenä.

Londen oli ensimmäinen Metsästäjäliiton mies

Metsästäjäliiton ensimmäinen toimihenkilö osasi melkein kaikkea. Axel Fredrik Londen oli ampuja, kirjailija, metsästäjä ja paljon muuta.

Suomen Metsästäjäliiton luottamusmiesjohdossa oli liiton ensimmäisinä vuosikymmeninä lukuisia sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät keskeisesti maamme teolliseen tai poliittiseen historiaan. Mielenkiintoinen hahmo oli myös liiton ensimmäinen toimihenkilö Ax Fr. Londen (1859–1928). Hän on ainoa henkilö liiton historiassa, joka on toiminut sekä toimihenkilönä että hallitusmiehenä.

Ennen kuin Londen saavutti suurta mainetta metsästäjänä, kirjailijana ja Metsästäjäliiton miehenä, hänet opittiin tuntemaan ampujana, joka edusti suurruhtinaskuntaamme kilpailijana ja joukkueenjohtajana kaksissa olympiakisoissa.

Lontoon kisat 1908

Suomalaiset osallistuivat virallisesti ensimmäistä kertaa vuoden 1908 olympiakisoihin, jotka käytiin Lontoossa. Kyseessä olivat järjestyksessään neljännet olympialaiset kisat. Meiltä kisoihin matkasi sekä kivääriampujajoukkue että haulikkoampujia. Suomen joukkueen johtajana toimi Ax. Fr. Londen, joka oli taitava ampuja itsekin ja osallistui kisojen haulikkoammuntaan.

Kivääriampujilla oli vaikeuksia jo ennen varsinaista kilpailua, koska he eivät voineet harjoitella kunnolla, vaikka tähän olisi ampumaratojen osalta ollut mahdollisuus. Mukaan oli otettu patruunoita vain vähän, mutta harjoituksia varten patruunoita ei ollutkaan ostettavissa Lontoosta eikä lähitienoilta. Syynä oli suomalaisten käyttämien Meffert-kivääreiden vanhanaikaisuus ja kaliiperiharvinaisuus. Aseiden väljyys oli 8,15 x 46R. Mustaruutipatruunoiden hylsyt olivat olkaimettomia, reunakantaisia kartiohylsyjä, kun muiden maiden ampujien varusteet olivat jo paljon uudenaikaisempia.

Kivääripuolella Suomen joukkue osallistui 300 metrin ammuntaan. Kilpailuaseet olivat käypäisiä paljon lyhyemmille matkoille, mutta kisaan oli lähdettävä tosiasiat tunnustaen. Meikäläisten ammuntaa haittasi lisäksi Bisleyn sotilasleirialueen ampumaradalla puhaltanut kova tuuli. Suomalainen Voitto V. Kolho oli henkilökohtaisessa kilpailussa 17:s. Joukkuekilpailussa sijoitus oli toiseksi viimeinen, taakse jäi Turkin joukkue

Haulikkoampujat putosivat jatkosta jo ensimmäisellä kierroksella. Karsiutujien joukossa oli muiden muassa kisajoukkueen johtaja Ax. Fr. Londen.

Ampujien suorituksia arvosteltiin kotimaassa kisojen jälkeen, jolloin Londen kirjoitti kahdeksansivuisen selvityksen, jonka hän toivoi ”jossain määrin estävän sen halveksumisen jatkumista, jolla turhanylpeä yhteisömme on Lontoossa käyneitä ampujiamme kohdellut”.

Tähän kuvaan liittyvässä tekstissä todetaan, että ” Ensimmäisen kisamatkansa suomalaisampujat tekivät Lontooseen vuonna 1908. Ylväät kiväärimiehet vasemmalta: eturivissä Frans Nässling, Heikki Huttunen, Axel Fredrik Londen (joukkueenjohtaja), pääkonsuli Anders Norrgren ja Heikki Hallama. Takarivissä Karl Reilin, Emil Nässling, Lauri Koho, Huvi Tuiskunen, Voitto V. Kolho ja Gunnar Nyman.” Kuva: SAL:n 75-vuotisjuhlakirjaTähän kuvaan liittyvässä tekstissä todetaan, että ” Ensimmäisen kisamatkansa suomalaisampujat tekivät Lontooseen vuonna 1908. Ylväät kiväärimiehet vasemmalta: eturivissä Frans Nässling, Heikki Huttunen, Axel Fredrik Londen (joukkueenjohtaja), pääkonsuli Anders Norrgren ja Heikki Hallama. Takarivissä Karl Reilin, Emil Nässling, Lauri Koho, Huvi Tuiskunen, Voitto V. Kolho ja Gunnar Nyman.” Kuva: SAL:n 75-vuotisjuhlakirja

Tukholman kisat 1912

Seuraavat olympialaiset kilpailut järjestettiin Tukholmassa vuonna 1912. Niistä kisoista todetaan usein mahtipontisesti, että siellä juostiin Suomi maailmankartalle. Olihan Hannes Kolehmaisen kolme kultamitalia ja yksi hopeamitali mahtava saavutus, kuten suomalaisten 26 mitalin kokonaismääräkin. Sen verran jäitä täytyy pistää vatsalle, että ei koko maailma sentään tuohon aikaan seurannut jossakin Pohjan perukoilla käytäviä olympiakisoja, joten ei maamme nimi kimpoillut ihailuntäytteisenä ainakaan Tyynenmeren saarivaltioiden asukkaiden suista.

Maamme kuului tuolloin vielä Venäjään, mutta avajaismarssilla Venäjän lipun ja varsinaisten venäläisten jälkeen marssi erillinen ryhmä, jonka kärjessä kannettiin plakaattia, jossa tekstinä oli FINLANDE. Ryhmän lippuna oli helsinkiläisen ruotsinkielisen naisvoimisteluseuran lippu. Voi vain kuvitella, millaisia tunteita toiseksi sortokaudeksi nimettyä historian vaihetta elävien suomalaisten kilpailijoiden mielessä liikkui tämän näyttävän mielenilmaisun aikana.

Suomalaiset osallistuivat myös ampumalajeihin. Haulikkojoukkueessa oli Londenin lisäksi muun muassa Karl Fazer. Joukkue sijoittui kunniakkaasti viidenneksi.

Haulikkoampujat eivät vielä näissä kisoissa siis saavuttaneet palkintosijoja, mutta kivääripuolella menestys oli parempi. Kymmenen kertalaukauksen hirvikilpailussa Nestori Toivonen ampui pronssille ja avasi täten suomalaisten yhä vieläkin jatkuvan ampumamenestyksen. Hirviammunnan joukkuekilpailussa Suomen joukkue (Nestori Toivonen, Iivo Väänänen, Axel Fredrik Londen ja Ernst Rosenqvist) ylsi pronssille. Saavutus oli hieno, sillä aseina olivat edelleenkin jo edellisten olympialaisten aikana vanhanaikaiset Meffertit. Parempia ei oltu saatu hankituksi asetuontikiellon takia.

Hirviammunnan henkilökohtaisessa kertalaukauskilpailussa Londen saavutti sijan 18.

Sellainenkin asia Tukholman olympiakisoihin liittyi kuin tunnetun Sporting Life -urheilulehden kisa-artikkelissa ollut toteamus:”Eniten huomiota herättivät urheilijain joukossa suomalaiset omituisesti muodostuneine kalloineen, pieni, mutta ihmeteltävä joukkue”. Näin lähes sata vuotta jälkeenpäin voinen olla vakuuttunut, että jutun on kirjoittanut joku etukäteen suomalaisten pärjäämättömyyttä täysin virheellisesti povannut lattapäinen engelsmannitoimittaja.

Kiväärijoukkueen johtajana Tukholma kisoissa oli Ax. Fr. Londen, joka osallistui Tukholmassa sekä haulikko- että kivääriammuntoihin.

Kesällä 2013 ilmestyi Metsäkustannus Oy:n kustantamana uudelleen toimitettuna Metsästäjäliiton ensimmäisen toiminnanjohtaja Ax.Fr. Londenin kirja Eräretkiä Pohjolassa. Tähän yli 300-sivuiseen teokseen on koottu hänen parhaat metsästyskertomuksensa. Kirja kuuluu eräkirjallisuutemme hienoihin klassikkoihin.
Kesällä 2013 ilmestyi Metsäkustannus Oy:n kustantamana uudelleen toimitettuna Metsästäjäliiton ensimmäisen toiminnanjohtaja Ax.Fr. Londenin kirja Eräretkiä Pohjolassa. Tähän yli 300-sivuiseen teokseen on koottu hänen parhaat metsästyskertomuksensa. Kirja kuuluu eräkirjallisuutemme hienoihin klassikkoihin.

Metsästäjäliiton toiminnanjohtajaksi

Miten pronssimitalisti Londen sitten liittyi Suomen Metsästäjäliittoon? Ei vielä olympialaisten kisojen aikaan mitenkään, eihän liittoa oltu vielä perustettukaan.

Suomen Yleinen Metsästäjäliitto (vuodesta 1964 Suomen Metsästäjäliitto) perustettiin vuonna 1921. Seuraavana vuonna sen ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi valittiin varatuomari Ax. Fr. Londen. Virallinen tehtävänimike oli metsästyksenhoidon tarkastaja, mutta nykypäivänä titteli olisi toiminnanjohtaja, sillä toimenkuva vastasi hyvinkin valtakunnallisen kansalaisjärjestön korkeimmalle toimihenkilölle asetettavia vaatimuksia. Varsinaista kuukausipalkkaa liitosta hän ei kuitenkaan saanut, pelkästään pienehkön palkkion.

Londen oli todella monitaitoinen. Hän oli toiminut monissa järjestötehtävissä Suomen Olympiakomitean hallituksen jäsenyydestä erilaisiin komiteoihin ja lukuisten yhdistysten luottamustoimiin. Miehen aikaansaannokset kaiken kaikkiaan olivat lähestulkoon uskomattomat. Hän teki pitkän virkauran valtion ja oikeuslaitoksen palveluksessa, oli lukuisten suurten yhtiöiden hallituksessa, omisti ja viljeli Espoossa Nuuksiossa olevaa Punjon vanhaa sukutilaa, oli välillä Ruotsin kansalainen omistaen siellä maata ja tupakkatehtaan ja syventyi vuoden verran kieliopintoihin Englannissa.

Londen omasi hyvät suhteet pohjoismaisiin metsästysjärjestöihin, oli kennelmies, oli taitava ja tunnettu kaiken riistan metsästäjä ja tuli hyvin toimeen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Hänet tunnettiin myös hyvänä kirjoittajana, jonka kirjoituksia saatiin lukea erityisesti ruotsinkielisistä metsästyslehdistä. Myös hänen kirjansa Nordiska jakter sekä Trogna jaktkamrater olivat ruotsinkielisiä. Ruotsi oli Londenin äidinkieli, mutta hän puhui erinomaisesti myös suomea. Edellä mainituista kirjoista ilmestyi suomennettuna kaksiosainen kokoelma Eräretkiä Pohjolassa (1923 ja 1924). Vuoden 2013 keväällä tämä eräkirjallisuutemme klassikkoihin eittämättä kuuluva teos ilmestyi 331-sivuisena Metsäkustannus Oy:n kustantamana.

Metsästyksen uranuurtaja

Ax. Fr. Londen metsästi niin pienriistaa kuin suurempiakin riistaeläimiä. Hänen kirjoistaan käy selville, että hän ampui ainakin kaksi karhua, yhden ilveksen, 19 hirveä ja muutamia hylkeitä. Vaikka miestä pidetään joissakin myöhemmissä henkilöhistorioissa erityisesti suurriistan pyytäjänä, ja hän kirjoittaa näistä jahdeista paljon, hän itse toteaa yhdessä kirjassaan: ”Kaikesta metsästyksestä jaloimpana pidän pohjolassamme metsäkanalintujahteja koiran kanssa.”

Mainittakoon, että ensimmäisen oman aseen Londen sai joululahjaksi 7-vuotiaana isältään, joka ei itse juurikaan metsästänyt.

Kirjoista selviää sekin, että Londen toi Suomeen uutena metsästystapana lippusiimapyynnin luettuaan saksalaisesta metsästyslehdestä tätä metsästystapaa käsittelevän artikkelin. Paljosta muustakin miehen kirjat kertovat. Ne kuuluvatkin suomalaisen metsästyskirjallisuuden parhaimmistoon.

Kaiken edellä mainitun ohella Axel Fredrik paneutui Metsästäjäliiton kehittämiseenkin valtavalla tarmolla. Ax. Fr. Londen oli Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja vuoteen 1927 saakka. Välittömästi tämän jälkeen hänet valittiin liiton hallitukseen. Tässä tehtävässä hän ehti toimia kuolemaansa saakka eli vuoden päi