Juhani ”Jussi” Kairamo
Jahtipohdintoja

Lintuharrastajat ja metsästäjät yhteistyössä

Lintuharrastajana minun oletetaan usein vastustavan metsästystä. Varsinkin tiedotusvälineissä tuodaan mielellään esiin metsästäjien ja lintuharrastajien tai luonnonsuojelijoiden vastakkaiset ääripäät. Todellisuus on varmastikin jotain muuta. Erimielisyyksiä toki on, mutta kuitenkin on hyvä muistaa, että meitä lintuharrastajia on metsästäjien joukossa ja metsästäjiä lintuharrastajissa.

Arvostan hyvää sorsapaistia, kun sellainen herkku harvoin kohdalle osuu, ja kiitollisena otan vastaan muutaman palan hirvenlihaa, jotka paikalliset metsästäjät tuovat metsästäessään alueella, jossa sisarusteni kanssa omistamme palan metsää. Joten metsästys itsessään on mielestäni ihmisen luonnollista toimintaa. Riistan hyödyntämisen ja metsästyksen suhteen kaikki on mielestäni kiinni niistä lähtökohdista ja periaatteista, joiden mukaan metsästystä harrastaa.

Olen joskus nuorena poikana osallistunut hirvijahteihin ajomiehenä, mutta en ole koskaan varsinaisesti metsästänyt. Olen tavannut todellisia erämies-metsästäjiä, joiden luontotuntemusta olen voinut vain kadehtia. Metsämiehiä, jotka metsästävät harkitusti, ja joille metsästys on muutakin kuin vain aseita ja saaliin keräämistä. Todellisen erämiehen tai -naisen koen olevan sellaisen, jolle luontotuntemus, -kokemukset ja ymmärrys siitä, milloin on syytä olla painamatta liipaisinta, ovat tärkeämpiä, kuin itse saalis tai metsästys esimerkiksi muoti-ilmiönä.

Lintuharrastajana jaan kyllä monien lintuharrastajien yhteisen huolen koskien keskivertometsästäjän lintujen määritystaitoa. Syyspukuiset sorsalinnut kun voivat olla hankalia määrittää hyvissäkin olosuhteissa, saati sitten jahtitilanteessa iltahämärissä. Tammikuussa julkaistussa uudessa Suomen lintujen uhanalaisuusarvioinnissa jo puolet maamme sorsalintulajeista on luokiteltu uhanalaisiksi. Merkittävimpänä syynä sorsalintukantojen vähenemiseen on varmastikin elinympäristöjen heikkeneminen ja erityisesti vesistöjen rehevöityminen. Tämä kantojen negatiivinen kehitys tulisi kuitenkin huomioida myös metsästyksessä. Nykyään on siis entistäkin tärkeämpää, että linnustaja todella tunnistaa lajin, jonka on ampumassa, ja mieluiten jättää uhanalaisen lajin ampumatta, vaikka se riistalintuihin vielä kuuluisikin.

Voin ilokseni todeta, että yhdistyksemme toimialueella Kanta-Hämeessä on syntynyt muutamia yhteistyöhankkeita lintuharrastajien ja metsästäjien välillä. Merkittävämpänä esimerkkinä Kekkilän vesiensuojelukosteikko Riihimäen Sammalistonsuolla. Kekkilän aloitteesta eri toimijat, muun muassa metsästäjät ja lintuharrastajat yhdessä, kehittävät kosteikosta monimuotoista luontokohdetta. Paikalliset metsästäjät tekevät tärkeää työtä esimerkiksi vähentämällä minkki- ja supikoirakantoja. Ehkä tilaa olisi laajemmallekin yhteistyölle?

Juhani ”Jussi” Kairamo

puheenjohtaja

Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry