The famous grouse. Nummiriekko on riekon alalaji, joka ei muutu valkoiseksi talvella.
The famous grouse. Nummiriekko on riekon alalaji, joka ei muutu valkoiseksi talvella.

Paritanssia riekkopassissa

Nummiriekkojahti brittiläisellä kanervanummella on hieno kokemus. Matalalla lentävät lintuparvet ovat nopeita, ja niin on oltava ampujankin.

Tunnelma on odottava. Johnny Goodhartin kaksipiippuiset haulikot ovat ladattuina kanervien peittämässä ampumasuojassa. Niiden vieressä on avattu patruunalaukku, jossa on kolmisenkymmentä pakkauksistaan poistettua patruunaa valmiina lintujen nopeaa lähestymistä varten. Ampumalinja on merkitty, ja edessämme roikkuu kynä sekä pyöreä levy, johon pudotetut linnut merkitään.

Johnny seisoo vasemmalla ja tähystää. Hänellä on keltaiset ampumalasit, jotta linnut erottuvat paremmin kanervista, ja hanskat suojaamassa käsiä aseen kuumilta piipuilta. Johnnyn oikealla puolella on lataaja David Elgie. Heidän takanaan seison minä kamera kädessä, ja jalkojemme juuressa istuu Johnnyn musta cockerspanieli Sizzle. Se katselee levottomana raskaita metsästyskenkiämme tietoisena melskeestä, joka tulee alkamaan riekkoparvien yrittäessä ylittää ampumalinjan.

Yleensä nummiriekot ylittävät ampumalinjan matalalta. Taustalla näkyy ajomies lippunsa kanssa.Yleensä nummiriekot ylittävät ampumalinjan matalalta. Taustalla näkyy ajomies lippunsa kanssa.

Aseen vaihto

Yhtäkkiä Johnny tarttuu aseeseen ja David toiseen. Kurkistelen Johnnyn olkapään yli ja näen muutaman mustan pisteen lähestyvän hyvin nopeasti kanervien yllä. Muutamaa sekuntia myöhemmin pamahtaa ensimmäinen laukaus, ja toinen kuuluu juuri ennen kuin nummiriekot ohittavat meidät kuin höyhenpeitteiset tykinkuulat.

David ottaa tyhjän aseen, ja samanaikaisesti Johnny saa ojennettuun vasempaan käteensä toisen ilman, että hänen tarvitsee irrottaa katsettaan linnuista. Hän kääntää ylävartaloaan ohittavien nummiriekkojen tahdissa samalla, kun David ottaa askeleen taaksepäin antaen tilaa ja ladaten samalla ensimmäistä asetta. Heidän yhteistyönsä sujuu kuin tanssi, jonka koreografia on hioutunut hyvin viidentoista kauden aikana. Lopuksi Johnny ampuu kaksi nopeaa laukausta, jotka pudottavat kaksi poispäin lentävää nummiriekkoa.

– Yksi edestä ja kaksi takaa, Johnny tiivistää merkitessään suunnan ja etäisyyden edessään olevaan tauluun. Se helpottaa noutamista jälkeenpäin.

Sitten hän kääntyy puoleeni leveästi hymyillen:

– Maailman nopein riistalintu, enkö sanonutkin?

David lataa aseet hiljaa ja asettaa ne paikoilleen. Hän on aina rauhallinen kuin viilipytty. Hän ja Johnny työskentelevät yhdessä lähes telepaattisesti. Jos hän joskus jostain syystä avaa suunsa, hän tekee sen kiinnittääkseen Johnnyn huomioon lähestyviin lintuihin. Mutta useimmiten David osoittaa vain hiljaa lintujen suuntaan.

Johnny osuu kohti lentävään nummiriekkoon. Ennen kuin lintu koskettaa maata, David ottaa aseen ja antaa hänelle uuden, jolla hän jatkaa kahdella laukauksella kohti poispäin lentäviä lintuja.Johnny osuu kohti lentävään nummiriekkoon. Ennen kuin lintu koskettaa maata, David ottaa aseen ja antaa hänelle uuden, jolla hän jatkaa kahdella laukauksella kohti poispäin lentäviä lintuja.

Nummiriekot lentävät matalalla

Parin minuutin päästä saapuu seuraava parvi. Muutamassa sekunnissa ne kasvavat horisontissa erottuvista pisteistä pyöreiksi, ruskeiksi linnunvartaloiksi. Nummiriekot eivät useinkaan lennä korkealla, vaan ne seuraavat maiseman muotoja. Ne sukeltavat alas notkelmissa ja pyyhkivät läheltä korkeampia. Lisäksi ne vaihtavat myös paikkaa parven sisällä. Siksi nummiriekkoparvi muistuttaa tummia kimpoilevia palloja, jotka etenevät hieman maanpinnan yläpuolella. Lentotapa johtuu mukautumisesta avoimeen maisemaan, jossa nopea ja säännötön lento on paras suoja muuttohaukan kaltaista erinomaista saalistajaa kohtaan.

Parvi ohittaa meidät mahtavalla metelillä voimakkaiden siiveniskujen piiskatessa ilmaa. Johnny osuu yhteen etummaisista linnuista, jotka lentävät noin kolmenkymmenen metrin päässä, muutama metriä maanpinnan yläpuolella.

Nummiriekon vauhti on kuitenkin niin kova, että se osuu ampumasuojan kylkeen voimakkaasti tömähtäen. Nummiriekkojen kerrotaan saavuttavan noin 130 kilometrin tuntinopeuden, ja niihin osuminen vaatii ampujalta taitoa. Johnny saa keskimäärin kolme lintua neljällä laukauksella. Se on selvästi keskimääräistä enemmän. Normaalina pidetään kolmea tai neljää patruunaa nummiriekkoa kohden.

Ampujat merkitsevät ammuttujen nummiriekkojen etäisyyden ja suunnan levyyn.Ampujat merkitsevät ammuttujen nummiriekkojen etäisyyden ja suunnan levyyn.

Nummiriekkoja riittää

Odotellessamme uusia lintuja kumpuilevan kanervanummen ylle käytän tilaisuutta hyväksi ja kysyn Johnnylta hänen ampumatekniikastaan:

– Seuraan linnun liikettä ja pidän huolta, että liikutan piippuja koko ajan. En vedä piippuja nopeasti kohteen ohi, vaan liikutan niitä tasaisesti ja ammun, kun ennakkoa on tarpeeksi.

– Suosin rinnakkaispiippuista riekkojen ajojahdissa, koska se ampuu vähän alemmaksi kuin päällekkäispiippuinen. Se on selvä etu. Valinnallani ei ole mitään tekemistä perinteen tai snobbailun kanssa. Kyse on ainoastaan mieltymyksestä.

Keskustelun keskeyttää David, joka osoittaa eteenpäin. Joukko mustia pisteitä liikkuu horisontissa vasemmalle. Vasemmalla sivulla olevat ajomiehet heiluttavat vimmatusti lippuja ja onnistuvat kääntämään nummiriekot.

Pian ne ovat päällämme, ja Johnny sekä David ampuvat ja lataavat niin nopeasti kuin pystyvät. Minä liikun heidän takanaan ja kamera käy täydellä vauhdilla. Ainakin viisikymmentä nummiriekkoa ohittaa meidät erikokoisissa parvissa. Runsaassa kymmenessä sekunnissa Johnny ampuu seitsemän laukausta ja pudottaa viisi nummiriekkoa.

Johnnyn merkatessa pudonneita lintuja tauluun kuuluu ajon torvimerkki.

– Ensimmäinen torvi, Johnny selittää. Ei enää laukauksia eteenpäin.

David siirtää aseet suojan takaosaan, mutta jatkamme tähystämistä eteenpäin. Ennen kuin toinen torvimerkki julistaa ajon päättyneeksi, pari parvea ja muutama yksittäinen lintu yrittävät ohittaa meidät. Puoli tusinaa lintua päätyy suojan taakse kanervikolle.

David tyhjentää aseet ja laittaa ne koteloonsa. Tiheään merkitty levy kädessään Johnny suuntaa Sizzlen kanssa auttamaan noutajia, jotta pääsemme nopeasti seuraavaan ajoon.

Nummiriekot ovat erittäin nopeita. Niiden kerrotaan voivan saavuttaa jopa 130 kilometrin tuntinopeuden, ja ne lentävät aivan maanpinnan yläpuolella.Nummiriekot ovat erittäin nopeita. Niiden kerrotaan voivan saavuttaa jopa 130 kilometrin tuntinopeuden, ja ne lentävät aivan maanpinnan yläpuolella.

Tietoa linnuista ja jahdista

Nummiriekko on pohjoismaisen riekon alalaji. Se elää ainoastaan Britteinsaarilla, eikä se muutu valkoiseksi talvella.

Ennen 1800-luvun jälkipuoliskoa nummiriekkoja metsästettiin seisovilla koirilla. Ejektorilla varustetun aseen yleistymisen myötä riekon ajometsästyksestä tuli yläluokan lempipuuhaa, jota harrasti innokkaasti myös kuningas Edvard VII. Sen ajan huippuampuja oli lordi Ripon, joka ampui 97 503 nummiriekkoa ja kuoli ase kädessä ampumasuojassa. Hän ei kuitenkaan ollut koskaan lähelläkään lordi Walsinghamin päiväennätystä, 1 070 nummiriekkoa. Elokuussa 1915 kahdeksan ampujaa ampui Lancashiren Littledalessa yhteensä 2 929 nummiriekkoa. Kyseenalainen ennätys, jota kukaan ei nykyään yritä lyödä.

Nummiriekot ovat aina villejä lintuja. Aktiivisen riistanhoidon ansiosta kannat ovat uskomattoman tiheitä. Yorkshiressä sijaitseva riekkonummi on noin 800 hehtaarin kanerva-alue, ja sillä pesii noin 400 paria. Hyvänä vuonna pari tuottaa keskimäärin 4–6 poikasta. Ennen metsästyskautta nummiriekkokanta voi yltää 3 500 lintuun. Keskimäärin vuodessa ammutaan 2 000 riekkoa.

Riistanhoitoon kuuluu tehokas petoeläinten ja varislintujen kannan harvennus. Lisäksi osa kanervista poltetaan säännöllisesti, jotta nummelle syntyy eri-ikäisten kanervien mosaiikki: vanhoja kanervia suojaksi ja nuoria kasveja tarjoamaan ravintoa. Tarjolle laitetaan murskattuja kiviä, joita linnut tarvitsevat ruoansulatustaan varten, ja joukkoon sekoitetaan lääkettä tappavaa strongylus-loistartuntaa vastaan. Nummiriekot eivät ole ainoita, jotka hyötyvät elinympäristön hoidosta. Erityisesti erilaiset kahlaajat mutta myös harvinaiset varpuslinnut, kuten sepelrastaat, hyötyvät siitä paljon.

Jahtipäivä tarkoittaa tuloja joskus yli 50 henkilölle.Jahtipäivä tarkoittaa tuloja joskus yli 50 henkilölle.

Tärkeitä paikallistaloudelle

Nummiriekkojahti on uskomattoman kallista. Yhdestä parista (kaksi lintua) saa maksaa 270 euroa. Kahdeksan metsästäjää ampuvat usein 100–400 nummiriekkoa päivässä. Se tekee noin 1 700–6 750 euroa metsästäjää kohden!

Syynä huimaan hintaan on halu rajoittaa metsästäjien määrää ja metsästyksen erittäin korkea status. Siksi metsästyskauden alkaessa Pohjois-Englannin ja Skotlannin kanervanummille kokoontuvat etenkin öljysheikit, amerikkalaiset monimiljonäärit, filmitähdet, brittiläiset lordit ja rahoitusmaailman huiput.

Hinnassa näkyy myös aktiivinen riistanhoito sekä se, ettei tämän tyylinen metsästys onnistu ilman joukkoa maksettuja avustajia.

Monet meistä pitävät etäisyyttä tällaiseen elitistiseen metsästykseen ja haluavat sen sijaan edistää riekonmetsästystä seisovilla koirilla. Tällöin saaliina on vähemmän lintuja, mutta metsästäjältä vaaditaan enemmän taitoa. Ajometsästys on ampumista ilman sitä edeltävää jahtia. Jahdilla tarkoitetaan pitkää ja jännittävää tapahtumaketjua, jossa laukaus on vain todiste siitä, että metsästäjä on onnistunut päihittämään saaliseläimen oveluudessa sen omalla kotikentällä.

Nummiriekkojahdista saatavia rahoja tarvitaan kanervanummien ja niiden eläimistön säilyttämiseen. Länsi-Euroopan kanervanummet ovat kadonneet nopeaa tahtia, ja ne on korvattu metsillä. Näin on myös Ruotsissa. Ljungbyn nimi ei ole Ljungby (”kanervakylä”) sattumalta, ja sama koskee muitakin paikannimiä, joiden nimessä on sana ljung tai lyng. Teerijahti Sunnerbon nummilla Lounais-Smoolannissa houkutteli aikanaan Bismarckia ja muita eurooppalaisia mahtimiehiä – samoin kuin brittiläiset nummet houkuttelevat tämän päivän vaikuttajia.

Englannin, Skotlannin ja Walesin nummet ovat viimeisiä jäänteitä Luoteis-Euroopan kanervanummista. Niitäkin uhkaavat metsänistutus ja liikalaidunnus. Riekkojahdista saatujen rahojen ansiosta kanervanummet ovat lisääntyneet viime vuosina Isossa-Britanniassa. Koirilla metsästys ei tuottaisi koskaan yhtä paljon rahaa, ja tällöin monet nummet olisi muutettu metsiksi tai niityiksi.

Eikä siinä vielä kaikki. Riekkojahti on tärkeää paikalliselle taloudelle. Palkatut nummien hoitajat maksavat jahtipäivästä 40–50 henkilölle – ajoväelle, koiraohjaajille ja lataajille. Lisäksi paikalle matkustaneet metsästäjät auttavat pitämään hotellit, pubit ja ravintolat pystyssä.

Oltiinpa tästä metsästysmuodosta mitä mieltä tahansa, se on yksi harvoista todellisista tulolähteistä sellaisen harvaanasutun alueen hauraassa taloudessa, joka muuten ehkä selviäisi vain erilaisten tukien ja avustusten avulla.

Nummiriekot ja lampaat elävät sopuisasti yhdessä, kunhan lampaita ei ole niin paljon, että ne liikalaiduntavat kanervikon.Nummiriekot ja lampaat elävät sopuisasti yhdessä, kunhan lampaita ei ole niin paljon, että ne liikalaiduntavat kanervikon.

The Great Grouse Race

Millään muulla päivällä ei ole brittiläisessä metsästyskalenterissa samanlaista asemaa kuin elokuun 12. päivällä. Päivää kutsutaan nimellä The Glorious Twelfth, ja silloin nummiriekonmetsästys alkaa. Siitä on saanut alkunsa The Great Grouse Race. Alunperin kyseessä oli Lontoon ravintoloiden kilpailu siitä, missä tarjoiltiin ensimmäisenä päivälliseksi nummiriekkoa saman vuoden saaliista. Kulkuvälineiden kehitys on muuttanut edellytyksiä siten, että nykyisin kilpaillaan lounaan tarjoamisesta.

Eräänä vuonna Surreyssa sijaitseva pubi voitti helikopterien, nopeiden autojen ja laskuvarjohyppääjien avulla. Ja vuonna 1997 nummiriekot lennätettiin Concorde-lentokoneella New Yorkiin, jossa niistä voitiin valmistaa lounasta samana päivänä.

Riekkojen latinankielinen heimonimi Lagopus tarkoittaa karvajalkaista ja tulee lintujen höyhenten peittämistä jaloista.Riekkojen latinankielinen heimonimi Lagopus tarkoittaa karvajalkaista ja tulee lintujen höyhenten peittämistä jaloista.