Pienpetopäivien järjestäjä Sakari Paunilan puhelin soi lakkaamatta.
Pienpetopäivien järjestäjä Sakari Paunilan puhelin soi lakkaamatta.

Sydämenasiana vieraspetojen hävittäminen

Sakari Paunila on nokialainen metsästäjä, jolla riistanhoito on lähellä sydäntä. Aktiivinen pienpetopyytäjä on vastikään tehnyt esityksen, jossa ehdotetaan keinoja vieraspetojen metsästyksen tehostamiseksi.

Sakari Paunilan, 34, puhelin soi lakkaamatta. Innokkaat pienpetopyytäjät kyselevät ajo-ohjeita luolille ja latoihin, joissa on tehty supihavaintoja. Ilmoituksia tulee myös onnistuneista kaadoista. Ollaan Suoniemen Metsästysseuran mailla, missä vietetään perinteisiä pienpetopäiviä.

Aluksi pienpetopäivät järjestettiin Paunilan kaveriporukan kesken. Tänä vuonna metsästysseura organisoi tilaisuutta ja tarjoaa pyytäjille makkarat, juomiset ja lämpimän saunan.

– Tapahtuma on kasvanut vuosi vuodelta. Edellisvuonna porukkaa oli Iisalmesta asti. Meillä on ollut myös ulkomaalaisia vieraita. Tänään väkeä on tullut muun muassa Länsi-Suomesta, Keski-Pohjanmaalta ja Helsingistä. Ohjelmassa on ajojahtia, haaska- ja houkuttelupyyntiä sekä luolapyyntiä. Osallistuminen ei maksa mitään. Tarkoituksena on poistaa alueelta mahdollisimman paljon pienpetoja sekä innoittaa vieraita järjestämään pienpetopäiviä omissa metsästysseuroissaan, kertoo Paunila.

Metsästyksestä Paunila innostui pienenä poikana kulkiessaan isänsä kanssa sorsastamassa. Metsästäjätutkinnon hän suoritti 11-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin hän pääsi kaverinsa kanssa Suoniemen Metsästysseuraan, minkä jälkeen kaverukset metsästivät yhdessä pienriistaa ja harrastivat loukkupyyntiä.

Paunila on pitänyt alusta asti riistapäiväkirjaa, johon on merkitty kaikki pyydetyt eläimet. Tähän mennessä hän on pyytänyt pienpetoja enemmän kuin vesi- ja kanalintuja, rusakoita ja jäniksiä yhteensä.

Mies harrastaa myös riistaruokintaa. Uusin sorsien ruokintapaikka on tehty lähinnä kannan elvyttämiseksi, eikä Paunila ole ampunut sieltä vielä yhtäkään lintua. Riistanhoitotyön lisäksi kestävä metsästys onkin tuoreelle pystykorvamiehelle tärkeää.

– En ymmärrä ihmisiä, jotka kehtaavat ampua ”kottikärryllisen” teeriä välittämättä, mitä se tekee kannalle, ihmettelee Paunila.

Sakari Paunila ohjeistaa luolaporukoita uusille paikoille.
Sakari Paunila ohjeistaa luolaporukoita uusille paikoille.

Ehdotuksia pienpetojen metsästyksen tehostamiseksi

Paunila laati vuodenvaihteessa esityksen vieraspetojen metsästyksen tehostamiskeinoista. Esitys on lähetetty kansanedustajille, maa- ja metsätalousministeriöön sekä muille sidosryhmille, kuten Metsästäjäliittoon, riistakeskukseen ja Suomen Luonnonsuojeluliittoon. Tähän mennessä ainakin kolme kansanedustajaa on luvannut ajaa asiaa tahoillaan.

Vieraspetojen vähentämistä pidetään sekä metsästäjäorganisaatioissa että luonnonsuojelupiireissä tärkeänä asiana. Tehokkaasti lisääntyvät ja uusiin elinympäristöihin sopeutuvat supikoira ja minkki aiheuttavat haittaa etenkin pesivälle linnustolle.

Tämän lisäksi ne levittävät tauteja – kapia, trikiiniä, raivotautia ja ekinokokkia – kotieläimiin ja myös ihmisiin. Esimerkiksi ekinokokkiloinen saattaa levitä ihmiseen supikoiran ulosteesta saastuneiden marjojen ja sienten välityksellä.

Osa Paunilan esityksessä mainituista keinoista voidaan toteuttaa metsästysseuroissa ja riistanhoitoyhdistyksissä.

– Vieraspetojen metsästystä voidaan tehostaa seuroissa esimerkiksi järjestämällä tällaisia pienpetotapahtumia sekä poistamalla vieraskorttimaksu pienpetopyynnistä. Seuran jäseniä kannustaisi, jos tietyn pienpetomäärän poistamisesta saisi kevennystä esimerkiksi jäsenmaksuun, yhden peuraluvan tai lievennystä saalislimiittiin. Riistanhoitoyhdistykset voisivat puolestaan markkinoida nykyistä voimakkaammin pienpetopyydyksiin saatavaa rahatukea sekä järjestää pyyntikoulutuksia, ehdottaa Paunila.

Paunila esittää myös keinovalon sallimista.

– Supikoiria on helpointa pyytää haaskoilta ja pintapyynnillä syksyisin, joka on vuoden pimeintä aikaa. Taskulampun käyttö tekisi metsästyksestä nykyistä turvallisempaa, ja sille on myös eläinsuojelulliset perusteet. Villisian metsästyksessähän valonkäyttö tultaneen sallimaan pian. Miksei näin voitaisi tehdä myös pienpetopyynnissä? Tiedän, että valonkäyttökieltoa perustellaan sillä, että sallimisen jälkeen metsästäjät saattaisivat käyttää lamppuja laittomasti esimerkiksi peuran ampumisessa. En usko tähän. Lainrikkojat voivat rikkoa lakeja yhtä hyvin jo nyt, kommentoi Paunila.

Joillakin luolilla työskentely kesti useamman tunnin.
Joillakin luolilla työskentely kesti useamman tunnin.

Häntärahaa

Myös taajamissa ja kesämökkien rannoilla voitaisiin tehostaa metsästystä.

– Loukkupyynti kaupunkialueilla on hankalaa, koska eläimiä ei järjestyssääntöjen mukaan voi lopettaa ampumalla. Ratkaisuna voisi olla niin sanottu pienpetopuhelin, johon asukkaat voisivat ilmoittaa supikoirista ja minkeistä, minkä jälkeen sertifikoituneet pienpetopäivystäjät kävisivät loukuttamassa eläimet. Mielestäni mökkiläisille pitäisi myös mahdollistaa loukku- ja rautapyynti ilman metsästyskorttia.

Aktiivisten pienpetopyytäjien lisäksi ruokariistan metsästäjiä tulisi kannustaa pienpetopyyntiin. Yhtenä motivointikeinona tähän voisi olla niin sanottu häntärahamalli.

– Peurakytiksiltä jätetään syksyisin supikoirat ampumatta, koska metsästäjä voi ajatella siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Syysturkki kun on arvoton, ja laukaus saattaa karkottaa ruokinnan läheisyydessä makaavat peurat. Jos supikoirasta saisi esimerkiksi viiden euron häntärahan, kynnys voisi laskea, pohtii Paunila.

Häntäraha saattaisi motivoida myös taskurahaa kaipaavia nuoria pienpetometsästyksen pariin. Paunilan oma 9-vuotias poika suoritti vastikään metsästäjätutkinnon ja vuotta nuorempi tyttökin aikoo suorittaa sen ensi vuonna.

– Nuorten on helppo aloittaa harrastus pienpetopyynnillä. Loukutus on helppoa, ja luolapyyntiin vaadittavat välineetkin löytyvät usein omasta takaa. Metsästys on loistava harrastus ja hyvä vastapaino nykyiselle elektronisoituneelle ajanvietolle, Paunila naurahtaa.

Maasto siistittiin aina huolellisesti pienpetopyynnin jäljiltä.
Maasto siistittiin aina huolellisesti pienpetopyynnin jäljiltä.

Yhteistyötä kateuden sijaan

Suoniemen Metsästysseuran Pienpetopäivät onnistuivat erinomaisesti. Saaliiksi saatiin 20 supikoiraa.

– Kettuja ei tällä kertaa saatu. Jäinen lumihanki oli liian kova ajokoirien tassuille. Mutta luolapyyntiin keli sopi hienosti, iloitsee Paunila.

Pienpetopäivien kaltaisten tapahtumien järjestäminen ei aina ole mutkatonta. Metsästysseuroissa saatetaan olla kateellisia toisten supikoirasaaliista, vaikka itse ei pienpetometsästystä harrasteta.

Paunila peräänkuuluttaakin metsästäjiä puhaltamaan yhteen hiileen pienpetoasiassa.

– Jos jostain asiasta voisi unohtaa kateuden, niin se olisi nyt tässä. Tapelkoot seurat peuroista ja hirvistä, mutta seurojen sisällä ja seurojen välillä pienpetopyynnissä pitäisi tehdä yhteistyötä. Ei ole keneltäkään pois, jos joku vieras poistaa alueelta pienpedon, tai jos naapuriseura järjestää pienpetotapahtuman. Päinvastoin, tästä tärkeästä työstä hyötyvät kaikki metsästäjät.

Pistooli sopii supikoiran lopetukseen ahtaissa paikoissa.
Pistooli sopii supikoiran lopetukseen ahtaissa paikoissa. Päivän aikana saatiin saaliiksi yhteensä 20 supikoiraa, joista suurin osa voitiin hyödyntää turkiksiksi.Päivän aikana saatiin saaliiksi yhteensä 20 supikoiraa, joista suurin osa voitiin hyödyntää turkiksiksi.Nokialaismetsästäjälle riistanhoito on sydämenasia.Nokialaismetsästäjälle riistanhoito on sydämenasia.