Isot karhut ovat viisaita. Ne saapuvat syöttipaikoille usein vasta pimeällä, jolloin metsästys on kielletty. Ontariossa metsästys on kielletty puoli tuntia virallisen auringonlaskun jälkeen ja metsästys sallitaan vasta puoli tuntia ennen auringonnousua. Koko pimeän ajan ase pitää olla ”suljetussa tilassa” eli suljetussa asepussissa, asesukassa tai muutoin käärittynä vaikka vaatteeseen. Riistanvartijat valvovat metsästyssääntöjen toteuttamista ankarien sanktioiden uhalla. On tavallista, että riistanvartija odottaa iltapimeällä metsästäjän tien viereen parkkeeratun auton luona, ja jos metsästäjä saapuu autolle ase esillä, hänelle annetaan sakko. Neuvotteluvaraa on valtavan vähän.
Isot karhut ovat viisaita. Ne saapuvat syöttipaikoille usein vasta pimeällä, jolloin metsästys on kielletty. Ontariossa metsästys on kielletty puoli tuntia virallisen auringonlaskun jälkeen ja metsästys sallitaan vasta puoli tuntia ennen auringonnousua. Koko pimeän ajan ase pitää olla ”suljetussa tilassa” eli suljetussa asepussissa, asesukassa tai muutoin käärittynä vaikka vaatteeseen. Riistanvartijat valvovat metsästyssääntöjen toteuttamista ankarien sanktioiden uhalla. On tavallista, että riistanvartija odottaa iltapimeällä metsästäjän tien viereen parkkeeratun auton luona, ja jos metsästäjä saapuu autolle ase esillä, hänelle annetaan sakko. Neuvotteluvaraa on valtavan vähän.

Haaskalla hollille

Kanadan Ontariossa karhut ammutaan monesti haaskalta, ruutiaseella tai jousella. Syötteinä käytetään ruualla täytettyjä tukevia tynnyreitä.

Karhunmetsästyksen tapoja Pohjois-Amerikassa ohjaavat monet tekijät: riistan määrä, metsästystiheys, käytettävä ase, turismi, riistanhoidon tavoitteet, yleinen mielipide ja paikalliset maasto-olosuhteet.

Kanadan Ontariossa suosituin karhunmetsästystapa on haaskametsästys. Myös suomalaisittain tutumpaa koirien avulla metsästystä harrastetaan, etenkin Ontarion eteläosissa, mutta vähemmän. Haaskametsästyksessä karhu houkutellaan paikalle syöttiä käyttäen.

Ilmastointipellillä vahvistettu syöttitynnyri on kiinnitetty puuhun kuormaliinoilla ja vaijerilla. Aukon on oltava suuri, jotta karhu ei tuskastu ruoan saannin hankaluuteen ja revi tynnyriä väkisin. Tynnyrin ja ympäröivien tukkien asettelulla ohjataan karhu lähestymään tynnyriä juuri halutusta asennosta mahdollisimman tappavan laukaisun varmistamiseksi.Ilmastointipellillä vahvistettu syöttitynnyri on kiinnitetty puuhun kuormaliinoilla ja vaijerilla. Aukon on oltava suuri, jotta karhu ei tuskastu ruoan saannin hankaluuteen ja revi tynnyriä väkisin. Tynnyrin ja ympäröivien tukkien asettelulla ohjataan karhu lähestymään tynnyriä juuri halutusta asennosta mahdollisimman tappavan laukaisun varmistamiseksi.

Haaskametsästyksen hyvät puolet

Haaskametsästys ei ole itsestään selvä valinta myöskään Pohjois-Amerikassa. Samoja metsästyksen reiluuteen liittyviä keskusteluja käydään myös rapakon takana. Metsästyksen puitteet ovat kuitenkin monesti erilaiset kuin Suomessa.

Haaskametsästystä Ontariossa puoltaa mustakarhujen suuri määrä, arviolta 100 000 karhua koko osavaltiossa. Suuri karhupopulaatio ja laajat metsästysalueet takaavat sen, että riistaa on kyllin kaikille haaskametsästäjille, eikä metsästäjien tarvitse ”taistella” parhaista paikoista. Valtaosa riistamaista on lisäksi erittäin tiheään kasvanutta lehti- ja havumetsäistä ryteikköä, joka ei mahdollista pitkän matkan laukauksia. Tällaisessa maastossa karhu on paras houkutella lähelle.

Vuosien saatossa yhä useampi metsästäjä Ontariossa on vaihtanut ruutiaseen jouseen. Jousta käytettäessä haaskametsästys on oikeastaan ainoa varteenotettava tapa, jos haluaa kaataa karhun. Voimakkainkin jousiase vaatii lyhyen etäisyyden, jotta nuoli lävistäisi karhun rintakehän paksut luut. Jousiaseille on useiden lajien kohdalla säädetty omat metsästysaikansa, jotka ovat ennen ruutiaseiden metsästysaikoja. Tämä onkin lisännyt jousimetsästyksen houkuttelevuutta. Jousiaseet eivät myöskään edellytä aseenkantolupaa.

Myös lämpötilat vaikuttavat metsästystavan valintaan. Ontariossa karhunmetsästyksen aikana touko-kesäkuussa ja elo-lokakuussa voivat lämpötilat kohota lähelle 20 astetta. Lämpimillä keleillä karhun ruho tulee kaadon tapahduttua viilentää mahdollisimman pian, ettei liha mene pilalle. Valmistellun haaskan avulla on usein helpompi varmistaa karhun ruhon nopea jatkokäsittely ja kuljetus.

Onnellinen metsästäjä täydellisen kaadon jälkeen, jota on valmisteltu kuukausia.
Onnellinen metsästäjä täydellisen kaadon jälkeen, jota on valmisteltu kuukausia.

Haaska ontariolaisittain

Suosituin haaskan eli syöttipaikan valmistamisen tapa on vanhojen öljytynnyrien käyttäminen. Tynnyrit täytetään ruoalla ja jätetään maahan karhujen pyöriteltäväksi. Tynnyristä vedetään vaijeri tukevaan puuhun, jotta karhu ei vie tynnyriä mennessään.

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää kovamuovisia tynnyreitä, esimerkiksi sadevesitynnyreitä, mutta nämä yleensä sidotaan tiiviisti puuhun kiinni, ettei karhu pääse litistämään tai rikkomaan niitä. Muovitynnyreiden rakennetta voidaan vahvistaa esimerkiksi pellittämällä osa tynnyristä.

Tynnyrin kylkeen, noin puoliväliin, tehdään karhun tassun kokoinen tai vähän suurempi reikä. Koska karhu ei pysty rikkomaan, saati viemään tynnyriä mukanaan, karhu saa kerralla vain rajatun määrän ruokaa tynnyristä. Mitä pidempään yksi tynnyrillinen ruokaa kestää, sen kauemmin metsästäjällä on aikaa saapua metsästämään ja odottaa sopivankokoista kaadettavaa yksilöä.

Tynnyri täytetään karhulle sopivilla herkuilla. Toiset täyttävät tynnyrin leipomoista saatavilla vanhoilla leivonnaisilla, leivillä ja korpuilla. Toiset saavat makeistehtailta yli jäänyttä suklaakeksirouhetta ja täyttävät tynnyrin sillä. Syksyllä tynnyrin voi täyttää myös kypsyneillä omenoilla. Omenat ovat mustakarhujen suurta herkkua, ja siksi mustakarhuja näkee usein myös talojen pihoilla omenapuissa. Metsästäjä saattaa täyttää tynnyrinsä myös jollain vähemmän makealla, mutta helposti saatavalla edullisella ruoalla, kuten koiranmuonalla, mutta makeuttaa sen itse. Yksi paikallinen makeuttamistapa on maissisiirapista, vaahtokarkeista ja Jello-hyytelöstä keitetty sakea neste, jolla saa ruoan kuin ruoan hyvin makeaksi ja tuoksuvaksi.

Lähes umpinainen tynnyri ruokineen ei kuitenkaan tuoksu kovin kauas, joten karhun houkuttimena käytetään myös ulkopuolisia hajunlähteitä. Kaupoista voi ostaa erilaisia karhujen houkuttelemiseen tarkoitettuja hajuämpäreitä, jotka ripustetaan puuhun karhun ulottumattomiin. Edullisinta on tehdä houkutin itse. Houkuttimena käyvät vaikkapa runsaat kalanperkeet päältä avonaisessa ja sivulta rei’itetyssä ämpärissä, joka ripustetaan korkealle kahden puun väliin pingotetun köyden varaan. Korkealla pilaantuva kala hajustaa ympäristöä tuulen mukana ja sadevesi valuu ämpäristä vieden kalan tuoksun maahan asti.

Usein hajuämpärin alla on karhun kaivama iso kuoppa, koska karhu haistaa maahan pudonneen kalanesteen hajun ja luulee hajun tulevan maahan kätketystä herkusta.

Monien metsästäjien mukaan ehdottomasti paras hajusyötti on kuitenkin kuollut majava. Mustakarhut ovat erittäin persoja majavanlihalle. Ontariolaisen karhunmetsästäjän paras ystävä lieneekin ”träpperi” eli turkiseläinten loukkupyytäjä. Laitonta tai ei, nyljetty majavanraato vaihtaa usein omistajaa ja päätyy syötiksi tynnyrin äärelle.

Yksi ehdottomasti toimivimpia ja halvimpia houkutteluaineita on ravintoloista saatava käytetty paistoöljy. Paistoöljy tuoksuu ja tahmaa voimakkaasti. Kun paistoöljyä levittää syöttitynnyrin edustalle, jokainen tynnyrillä vieraileva karhu tahmaa tassunsa tähän tuoksuvaan öljyyn. Poistuessaan ne muodostavat öljyisen hajujäljen, jota sadevesi ei helposti pese pois. Muut karhut, kohdatessaan tämän hajujäljen, seuraavat sitä tynnyrille. Paistoöljyä voi käyttää myös itse syötin hajustamiseen, ja sitä voi myös levittää ympäristön puihin ja pensaisiin, jotta tuoksu leviäisi ympäristöön paremmin.

Karhun etutassujen kynnet.
Karhun etutassujen kynnet.

Asettelu on tärkeää

Haaskan valmistelussa pyritään maksimoimaan nopea kaato. Tynnyrin, puutukkien ja kivien asettelulla voidaan ohjata karhua asettumaan juuri sellaiseen asentoon, että metsästäjän laukaus on mahdollisimman tappava. Oikein rakennettu haaska asettaa karhun kylki edellä metsästäjää kohti. Tämä mahdollistaa sen, että tarkka laukaus läpäisee karhun molemmat keuhkot ja karhu kuolee nopeasti verenhukkaan. Tällaisen osuman saatuaan karhu ei kykene myöskään pakenemaan kovin kauas, joten saaliin noutaminen on helpompaa. Haavoittuneen karhun jäljittäminen on huomattavan vaarallista puuhaa, joten laukauksen on oltava kerralla tappava.

Haaskametsästys on metsästäjälle ja sivullisille kohtalaisen turvallista, koska metsästyksen olosuhteita on helpompi säädellä. Laukaus voidaan ampua ylhäältä maata kohti, jolloin luodin matka tyssää maahan. Karhu ei myöskään kovin helpolla kykene hyökkäämään puussa olevaa metsästäjää kohti, vaikka karhut ovatkin taitavia kiipeilijöitä.

Kiikarin tulee vastata käyttötarkoitusta. Maastossa, jossa ampumaetäisyydet ovat lyhyitä, ei tarvita suurta zoomausta. Vaarallisen riistan jäljittäminen asettaa omat vaatimuksensa. Kohdistuksen tulee olla nopeata kaikissa olosuhteissa. Jos kiikarissa on todellinen 1x zoomaus, linssit eivät vääristä ja tähtäinristikko on erottuva. Tällöin kohdistus on nopeaa ja sen voi tehdä molemmat silmät auki.Kiikarin tulee vastata käyttötarkoitusta. Maastossa, jossa ampumaetäisyydet ovat lyhyitä, ei tarvita suurta zoomausta. Vaarallisen riistan jäljittäminen asettaa omat vaatimuksensa. Kohdistuksen tulee olla nopeata kaikissa olosuhteissa. Jos kiikarissa on todellinen 1x zoomaus, linssit eivät vääristä ja tähtäinristikko on erottuva. Tällöin kohdistus on nopeaa ja sen voi tehdä molemmat silmät auki.

Karhunkaato

Syyskuun 13. vuonna 2015. Olin jo yli kuukauden päivät kulkenut syöttitynnyrilläni ja täyttänyt sen kerran viikossa. Useana aamuna olin jo aamuviideltä hiipinyt ampumapaikalleni ja odottanut kärsivällisesti karhun saapumista, oikean karhun. Karhuja nimittäin kävi tynnyrilläni joka päivä useita, mutta useimmiten karhu oli emo poikastensa kanssa, tai karhu oli muutoin niin nuori, ettei sitä hyvällä omallatunnolla voinut ampua. Kello alkoi lähestyä iltakuutta, kun viimein sopivan kokoinen uroskarhu saapui tynnyrille. Sopivan kokoinen siksi, että se on jo aikuinen karhu ja siksi, että jaksan kantaa sen metsästä pois kaverini avustuksella. Viitisen minuuttia annoin karhun asettua aloilleen samalla kun tasasin hengitystäni ja rauhoitin mieltäni. Metsästys ei ole hätäisen hommaa. Valmisteltu haaskapaikka toimi juuri niin kuin pitääkin. Karhu asettui paikalleen kylki minuun päin ja täydellinen kaato mahdollistui.

Videolla äänessä Vihtori Leskelä ja Markus Kosunen.

https://youtu.be/GhQGaTGPvCk

Katso myös muut videot karhun syöttipaikalta!

Karhunsyöttipaikan esittely

https://youtu.be/I2Qy6tpHcn4

Karhuemo ja pentu syöttipaikalla

https://youtu.be/xpWUvjsdplI

Karhunpentu ruokailee

https://youtu.be/z7TAxn7Aakg