Paatsjoki matkaa Inarista kohti Jäämerta. Katariina Turunen näkee Kessintiellä pyöräillessään hyvin Venäjän puolelle. Kuva: Ada Nummela
Paatsjoki matkaa Inarista kohti Jäämerta. Katariina Turunen näkee Kessintiellä pyöräillessään hyvin Venäjän puolelle. Kuva: Ada Nummela

Jahtikausi loppui, mutta liike jatkuu

Kesä on metsästäjille ainakin koiralenkkejä, polttopuiden tekoa ja lavatansseja. Tutkimuksen mukaan jahtiväen mielen hyvinvointi on vahvaa, ja ylipainoakin esiintyy vähemmän kuin muilla suomalaisilla.

Digi-Jahti kysyi, kuinka metsästäjät eri puolilla Suomea ottavat hien pintaan kesällä. Samalla selvisi, että niin Inarissa, Joensuussa kuin Hollolassakin luonto hoitaa vähintään yhtä paljon mieltä kuin kroppaa.

Lapissa maisemat antavat potkua

Inarissa asuvan Katariina Turusen kesäinen lempilenkki Nellimissä kulkee tukevasti läskipyörällä. Kanalintujen ja hirvien jäljillä jahtikaudella liikkuva Turunen suuntaa kesällä Inarijärven rannoille.

– Otan pohjanpystykorvan mukaan ja ajelen rauhallisesti välillä pysähdellen. Siinä on leppoisaa uittaa koiraa Inarijärvessä ja joskus pulahdan itsekin. Nautin luonnonrauhasta ja kauniista maisemista. Se on minun juttuni, matkailualalla työskentelevä Turunen kertoo.

Ylisuuret vanteet ja renkaat pitävät tiellä Lapin vaativissa oloissa – kesät talvet.

– Hankin läskipyörän vuosi sitten. Matka sujuu sillä yllättävän kevyesti ja nopsasti. Talvella ajan jäällä kovaa kelkkajälkeä pitkin. Normilenkki on sellainen 15–20 kilometriä.

Inarissa etäisyydet ovat pitkiä, ja jahtikaudella askelia valtion maastoissa kertyy reilusti.

– Syksyisin kävelemme linnunpyynnissä kilometrikaupalla. Välillä tulistellaan ja syödään evästä. Jos koiran haukkuun vielä saa linnun ammuttua, kruunaa se reissun. Hirvenpyynnissä päivät venyvät, mutta maisemat antavat potkua, jotta jaksaa kävellä.

Turunen kokee metsässä liikkumisen hoitavan kokonaisvaltaisesti mieltä sekä kehoa.

– Samalla kerralla saa rutkasti liikuntaa ja ruokaa pakkaseen.

Itäsiperianlaika Reetu vei Voitto Tapolan lenkille Jäsyksen rantaan Joensuussa.

–Metsästyskoira “pakottaa” minutkin lenkkeilemään päivittäin, toteaa isäntä.

Kuva: Jaana KanervaItäsiperianlaika Reetu vei Voitto Tapolan lenkille Jäsyksen rantaan Joensuussa. –Metsästyskoira “pakottaa” minutkin lenkkeilemään päivittäin, toteaa isäntä. Kuva: Jaana Kanerva

Liikunta on maalla-asujan luontaisetu

Joensuulaisen Voitto Tapolan kesään kuuluvat kalastus ja metsästysammunta, eikä hän korpeakaan jahtikauden päättyessä jätä.

– Tärkeää omalla kohdallani on ympärivuotinen liikunta metsässä. Minulla on itäsiperianlaika Reetu, jota käytän ympäri vuoden päivittäin lenkillä metsässä, ellei keli ole niin huono, ettei siellä pääse liikkumaan. Talvella, jos lunta on riittävästi, liikun suksilla, kesällä kävellen, kertoo Tapola, joka on jättänyt nuoruuden metsäkanalintujahdit vähemmälle ja keskittyy nykyään lähinnä hirvenmetsästykseen ja satunnaiseen jänisten ja vesilintujen pyyntiin.

Kun hirvimetsät on käyty, Voiton ja Reetun lenkin pituus vaihtelee 3–5 kilometrin välillä. Se tekee erityisen hyvää ohjelmoivalle istumatyöläiselle.

– Kesäaikainen liikuntamuoto on myös talven polttopuiden tekeminen. Teen puut perinteisellä tavalla juurikin sen takia, että siinä saa samalla hyvää ja tehokasta hyötyliikuntaa.

Tapola laskee mahdollisuuden moottorisahan ja kirveen käyttelyyn maalla asumisen luontaiseduiksi. Niihin lukeutuu myös uiminen luonnonvesissä. Sitä hän jatkaa myös ympäri vuoden.

–Talveen kuuluu lähes viikoittainen kastautuminen avannossa, Tapola kertoo.

Tammen latvassa tarvitaan lihasvoimaa, jota karttuu hollolalaisella Toni Pajulalla ennen kaikkea metsäpalveluyrittäjän työssä. Kuva: Annika SuvivuoTammen latvassa tarvitaan lihasvoimaa, jota karttuu hollolalaisella Toni Pajulalla ennen kaikkea metsäpalveluyrittäjän työssä. Kuva: Annika Suvivuo

Lavatansseihin ja puiden latvoihin

Monet metsästyksen harrastajat toimivat luonnonläheisissä ammateissa tai vaihtoehtoisesti haaveilevat niistä.

Metsäpalveluyrittäjä Toni Pajula Hollolasta on tehnyt haaveesta totta, ja hänen kesäänsä ei työn lisäksi muuta kuntoliikuntaa juuri mahdukaan.

– Kyllähän voimaharjoittelu tekisi hyvää, mutta kun unetkin jäävät kesällä usein viiteen tuntiin, niin ei tule tehtyä.

Mieluisin liikuntamuoto lähikuukausina on lavatanssit Kapakanmäellä tai Jenkkapirtillä.

Metsästysteema kulkee mukana uutta perheenjäsentä, karkeakarvaista mäyräkoiraa, kouluttaessa. 18-viikkoinen Riesa on jo viety treeniin.

– Näin ikkunasta pellolla kaksi peuraa ja vein Riesan jäljille, mutta ei se noteerannut sitä mitenkään. Sen sijaan rusakkoon koira syttyi heti ja seurasi jälkeä parisataa metriä, kertoo Pajula oman kodin pihassa.

Pajula osallistuu syys- ja talviaikaan metsästysseuransa puitteissa lähes kaikkeen jahtiin, mikä Hämeessä vain onnistuu. Kovakuntoisena hän kokee metsästyksen enemmän henkisenä kuin fyysisenä harjoituksena.

– Kyllä se on sitä, että pääsee rentoutumaan ja irti arjesta.

Metsästäjillä muita vähemmän masennusta

Lammilaisen Kati Heinosen terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma metsästyksen hyvinvointivaikutuksista vahvistaa tähän juttuun haastateltujen kokemukset. Kyselytutkimukseen osallistuneiden metsästäjien mielen hyvinvointi havaittiin vahvaksi. Tuloksista ilmeni, että vastaajilla masennusta esiintyi huomattavasti vähemmän kuin koko väestön Terveys 2011-tutkimuksessa.

Myös ylipainoisia oli vähemmän kuin suomalaissa keskimäärin. Etenkin metsästystä harrastavista naisista löytyy huomattavasti enemmän normaalipainoisia kuin suomalaisnaisista yleensä.

– Tutkimuksesta nousi myös esiin, että naiset kokivat kaikki terveys- ja hyvinvointivaikutukset – myös metsästyskoiran aikaansaamat –voimakkaammin ja suurempina kuin miehet, Kati Heinonen kertoo.

Tehtävää riittää silti, sillä tekniikka ja teknologia vähentävät liikettä eräreissuilla, ja ylipainoisia on kuitenkin kaikkiaan puolet Heinosen tutkimukseen vastanneista.

Yleisin metsästäjien terveyshuoli oli kohonnut verenpaine tai verenpainetauti.

Kati Heinosen terveyskasvatuksen pro gradu-tutkielma Metsästyksen koetut hyvinvointivaikutukset – Elämyksiä ja onnistumisia tarkastettiin loppuvuodesta 2017 Jyväskylän liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Kyselytutkimukseen osallistui 1 817 eteläsuomalaista metsästäjää.

Tuloksiin voit tutustua tästä: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/56598/URN:NBN:fi:jyu-201801041061.pdf?sequence=1