Kevätkalkkunajahti on palkinnut pyytäjät.
Kevätkalkkunajahti on palkinnut pyytäjät.

Kevätkalkkunaa Keskilännestä

Villikalkkuna on kanalintujen kuningas. Keväinen kalkkunanpyyntimatka Yhdysvaltojen Keskilänteen on kaiken vaivan arvoista. Tarkka-aistisen jättilinnun metsästys tarjoaa hienoja elämyksiä rapakon takana aikaan, jolloin muu metsästys on tauolla.

Lähes kymmenkiloista villikalkkunaa on mukava kantaa jahtileiriin.Lähes kymmenkiloista villikalkkunaa on mukava kantaa jahtileiriin.

Villikalkkuna on upea ilmestys luonnossa. Kalkkunakukko voi painaa jopa toistakymmentä kiloa. Kotoinen ukkometso kalpenisi yli tuplakokoisen läntisen serkkunsa rinnalla. Suurin osa meikäläisistä yli viisikiloseksi väitetyistä homenokista kun on lähes poikkeuksetta punnittu ”Kekkosen kalavaa’alla”.

Kalkkunasaalista metsästysmuistona arvioitaessa linnun painon ohella seuratuin ominaisuus on ehkä hieman yllättäen parran pituus. Mahtikukolta voi nimittäin löytyä jopa pari–kolmekymmensenttiset turpajouhet.

Villikalkkuna pystyy mahtavasta massastaan huolimatta koviin suorituksiin. Se ponkaisee lentoon ja ottaa korkeutta hämmästyttävän nopeasti. Suorituksen takana ovat muhkeat lentolihakset, eli ne samat rintalihat, joita on totuttu leikkaamaan vesi kielellä isolla veitsellä amerikkalaisen kiitospäivän juhlapöydässä.

Uncle Sam and Big Tom

Yhdysvaltojen ja Meksikon alueella asustelevan riistalinnun metsästys on periamerikkalainen traditio. Kunnioitusta herättävälle ja tavoitellulle saaliille on annettu monenlaisia lempinimiä. Kaksivuotias ja sitä vanhempi kalkkunakukko on nimeltään big tom (iso Tom) ja vuoden ikäistä kukkopoikaa kutsutaan ytimekkäästi nimellä jake. Vuodenikäinen naaras tunnetaan taas nimeltään jenny.

Kevätkalkkunajahdin kohteena ovat ainoastaan kukot. Jahtikauden pituus vaihtelee Keskilännessä osavaltioittain. Kansasissa kevätkalkkunajahti koostuu kolmesta jaksosta.

Esimerkiksi kuluvan vuoden kalkkunakauden aloitti huhtikuun alusta nuorten ja vamman takia liikuntarajoitteisten metsästäjien kausi, joka kesti 12 päivää. Huhtikuun 4. päivä alkoi taas jousimetsästäjien kevätkalkkunakausi, joka kesti yhdeksän päivää. Huhtikuun 13. alkoi kevätkalkkunajahdissa varsinainen sesonki eli ruutiasekausi, joka kestää aina toukokuun loppuun saakka. Suomalaiseen metsästysaikasäädöksiin verrattuna Kansasin kalkkunanmetsästyskaudet vaikuttavat miltei yhtä eksoottisilta kuin itse riistakin.

Villikalkkunalle tyypillistä elinympäristöä Kansasissa.Villikalkkunalle tyypillistä elinympäristöä Kansasissa.

Haulikkohollille – kiväärit kielletty

Kevätkalkkunajahdin ruutiase on haulikko. Kansasissa ei sallita kalkkunanpyynnissä lainkaan luotiaseita. Kuten monessa muussakin metsästyssäädöksessä, on myös tässä osavaltiokohtaisia eroja.

Kiellon takana on amerikkalainen ajattelutapa, joka perustuu ajatukseen ”reilusta pelistä” metsästyksessä. Heidän näkemyksensä mukaan on urheilullisempaa pyrkiä lähelle riistaa kuin ampua lintu avomaastossa pitkän etäisyyden päästä. Samasta syystä ei kevätkalkkunaa saa ampua myöskään puuhun, villikalkkunat kun tapaavat nousta meikäläisen metson lailla yöpymään puun oksalle.

Kalkkunahaulikko on viritetty juuri omaan tehtäväänsä. Keskeistä on hyvin tiukka supistus ja suuri haulimäärä. Haulikokona käytetään tyypillisesti noin kolmea milliä. Tavoitteena on ”clean headshot” eli osuma päähän tai kaulaan. Se on kalkkunan ainoa suositeltu osuma-alue. Osuma muualle kehoon tarkoittaa suurta haavoittamisriskiä ja voimakkaan linnun lentämistä tavoittamattomiin. Vahva sulkapeite toimii myös haarniskan tavoin haulikuuroa vastaan.

Kuumottava hetki kevätkalkkunajahdissa: pääseekö lähestymään ampumaetäisyydelle?Kuumottava hetki kevätkalkkunajahdissa: pääseekö lähestymään ampumaetäisyydelle?

Houkuttelu toimii keväällä

Kevätkalkkunaa jahdataan tyypillisesti houkuttelemalla. Apuna tässä on paikalliseen tapaan lähes loppumaton valikoima erilaisia houkutuspillejä, kaaveita ja muita vastaavia laitteita.

Kalkkunan kutsumisesta onkin vuosien kuluessa muodostunut amerikkalaiseen metsästyskulttuuriin eräänlainen taidemuoto, jossa järjestetään jopa kilpailuja kansallisella tasolla. Kutsuääni voidaan saada aikaan hankaamalla erilaisia pintoja puisessa rasiassa, suuhun laitettavalla kumisella kielekkeellä, pillillä, pelkällä suulla – vain taivas on rajana.

Ylimääräisten äänteen tuottamista passipaikalla tulee välttää, sillä kalkkuna pystyy paikallistamaan epäilyttävän äänen suunnan ja etäisyyden hämmästyttävän tarkasti.

Yhtä tärkeää kuin uskottavan kalkkunan kutsuäänen tuottaminen on huolellinen naamioituminen. Alan liikkeissä tarjolla on maastokuvioitua kalkkunanmetsästysasustetta kiireestä kantapäähän. Eräs kiinnostava naamioitumiskeino on käyttää luonnollista kokoa suurempaa, kalkkunan levitettyä pyrstöä muistuttavaa viuhkaa. Sen suojassa voidaan tarvittaessa ryömiä lähemmäksi kohdetta, eli kutsuäänestä kiinnostunutta, mutta aina epäluuloista mahtikukkoa.

Kalkkuna erottaa ylimääräisen liikkeen hyvin, joten aseen piipun tulee olla mahdollisimman valmiina oikeaan suuntaan osoitettuna. Laukauksen tulee lähteä ripeästi ja vähäeleisesti heti, kun ampumatilanne on tarjolla.

Tagin kiinnittäminen saaliin jalkaan on tärkeä toimenpide heti kaadon jälkeen.Tagin kiinnittäminen saaliin jalkaan on tärkeä toimenpide heti kaadon jälkeen.

Laukauksen jälkeen tagi jalkaan

Kansasissa on mahdollista ostaa kaatoluvat enintään kahdelle kevätkalkkunalle. Lupaan kuuluva ehto on saalislupamerkki, jota kutsutaan myös tagiksi. Se pitää välittömästi kaadon jälkeen kiinnittää saaliin jalkaan. Jos valvova riistanvartija tai muu viranomainen sattuu paikalle, ilman saalistagia tavattu kuollut kalkkuna metsästäjän hallussa tulkitaan välittömästi luvattomaksi. Peli on siltä osin raakaa mutta rehellistä. Se on myös kaikkien osapuolten tiedossa.

Saalistagien käyttö mahdollistaa riistasaaliin kiintiöinnin kätevällä ja helposti valvottavalla tavalla. Amerikkalaisia ei ole tarpeen matkia kaikessa markkinameiningissä, mutta tagien käytössä meillä voisi oikeasti olla opittavaa rapakon takaa.

Esimerkiksi kotoisessa metsähanhen metsästyksessä saalistageillä olisi aito käyttötarkoitus, semminkin kun jatkossa on tutkitusti tarpeen rajoittaa metsähanhen saalismäärää metsästäjää kohti. Tämän vuoksi Metsästäjäliitto onkin metsähanhea koskevissa lausunnoissaan jo useita vuosia ottanut kantaa saalistagien käytön aloittamisen puolesta.

Nälkä kasvaa syödessä

Kalkkunapaisti on vastapyydettynä herkullista. Tuoreena paistettu kalkkunan muhkea rinta on oikein valmistettuna mehukasta, mikä on vastoin monien mielikuvia isosta linnusta ruokana. Useinhan kalkkuna mielletään varsin kuivaksi evääksi.

Villikalkkunan lihan tuominen Suomeen asti ei oikein onnistu tiukkojen elintarvikkeiden kuljetussäädösten vuoksi. Villikalkkunapaisti pitääkin siksi käytännössä nauttia lajin luontaisella esiintymisalueella.

Kun kerran pääsee kevätkalkkunan pyynnin makuun, kasvaa nälkä syödessä helposti. Haulikolla saatujen kevätkalkkunoiden jälkeen seuraavaksi tavoitteeksi muodostuu lähes automaattisesti kalkkuna metsästysjousella. Talven jälkeen, ennen ruutiasekauden alkamista tälle vaativalle metsästysmuodolle varattu oma sesonki houkuttaa vääjäämättä lajiin hurahtaneen kalkkunanpyytäjän mieltä.

Kevätkalkkunajahtiin liittyy monta hienoa ja elämyksellistä tekijää: houkuttelun tekniikka, naamioituminen, mahtava alati valpas saaliseläin yhdistettynä upeaan preerialuontoon. Kalkkunajahdissa riittää taatusti haastetta jokaiselle pyytäjälle. Suosittelen varauksetta jahtimatkaa mahtilintujen maahan, keväiseen Keskilänteen.

Keskilännessä hiekkatiet jatkuvat horisonttiin.Keskilännessä hiekkatiet jatkuvat horisonttiin.