Sodankylän talvehtivan hirvikannan kokoa selvitettiin lentolaskennassa kuluneena talvena. Kuvan hirvet havaittiin Urho Kekkosen kansallispuistossa.
Sodankylän talvehtivan hirvikannan kokoa selvitettiin lentolaskennassa kuluneena talvena. Kuvan hirvet havaittiin Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Lentolaskenta pitää hirvikannan tasaisena

Lentolaskennalla on pitkät perinteet Sodankylässä, jossa menetelmää on käytetty talvehtivan hirvikannan arviointiin jo pitkään. Digi-Jahti tutustui lentolaskentaan Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Luonnonvarakeskus (Luke) on laskenut hirviä helikopterin avulla tänä keväänä Pohjois-Suomessa. Käytössä on uusi etäisyysmenetelmä, joka tuottaa tarkkaa tietoa hirvikannan koosta ja rakenteesta.

– Hirviä löytyi Saariselän itäpuolella yllättävän mukavasti. Havaitsimme liki 40 hirveä Raja-Joosepin eteläpuolella kahden tunnin lennolla, Luken tutkimusmestari Petri Timonen myhäilee.

Menetelmä toimii hyvin etenkin Keski-Lapissa, jossa puusto on pääosin mäntyvoittoista, ja näkyvyys on sen vuoksi hyvä.

Lentolaskennan lento-operaattorina toimi helsinkiläinen HF Helicopters Oy. Kuvassa etualalla lentäjä Sampo Laukkanen (vas.) ja tutkimusmestari Petri Timonen. Kopterin tankkauspaikka oli tällä kertaa Kiilopäällä Inarissa.Lentolaskennan lento-operaattorina toimi helsinkiläinen HF Helicopters Oy. Kuvassa etualalla lentäjä Sampo Laukkanen (vas.) ja tutkimusmestari Petri Timonen. Kopterin tankkauspaikka oli tällä kertaa Kiilopäällä Inarissa.

Sodankylä lasketaan kolmessa viikossa

Sodankylässä laskentalentoja tehdään kymmenittäin. Kunnan reilun miljoonan hehtaarin alueella hirvikannan laskenta kestää kolmisen viikkoa.

Lentolinjojen läpikäynti on noin 6 200 kilometrin mittainen urakka. Tämän päälle tulevat vielä siirtymälennot. Hirvien on vaikea piiloutua laskijan katseelta, sillä lennot tehdään kahden kilometrin linjaväleillä itä–länsisuunnassa. Hirvien tullessa näkyviin kopteri pysäytetään leijuntaan.

– Sen jälkeen mitataan lentokorkeus ja etäisyys hirviin, myös ikä ja sukupuoli merkitään muistiin, Timonen selvittää.

Luke on käyttänyt etäisyysmenetelmää hirvikannan määrittämiseen kolmena keväänä. Timosen mukaan helikopterilla tehty lentolaskenta soveltuu erityisen hyvin suurten pinta-alojen Pohjois-Suomeen, missä useat toisistaan riippumattomat hirviseurueet ja seurat metsästävät yhtä aikaa samoilla valtionmailla.

– Hirvihavaintokortit eivät anna riittävän tarkkaa kuvaa hirvikannasta näillä alueilla.

Etäisyysmenetelmällä saadaan keskimäärin 20–25 prosentin otanta, joka on tilastollisesti merkittävä. Menetelmä on tutkijoiden mielestä varsin hyvä. Tieto hirvikannasta luovutetaan myös riistanhoitoyhdistysten käyttöön.

Luke laski tänä keväänä hirvet Sodankylän lisäksi myös Suomussalmelta, Puolangalta ja Ristijärveltä. Ensi vuonna lentoja tehdään ainakin Länsi-Lapissa. Luken tavoitteena on toistaa lentolaskenta 5–6 vuoden välein.

Hirvien lentolaskennassa käytetty helikopteri on kaksipaikkainen Robinson R22, jonka toiminta-aika on kolme tuntia.
Hirvien lentolaskennassa käytetty helikopteri on kaksipaikkainen Robinson R22, jonka toiminta-aika on kolme tuntia.

Hirvet näkyvät kopterista hyvin

Sodankylän hirvistä on pidetty lukua lentolaskennoilla jo vuodesta 1992. Laskennat aloitettiin lentokoneella, ja helikopterilaskentaan siirryttiin vuonna 1998. Laskentalentoja on tehty yleensä joka toinen vuosi.

Lentojen kustannuksista ovat tähän kevääseen saakka vastanneet hirviä Sodankylässä metsästävät henkilöt. Vuotuiset laskentakustannukset ovat viime vuosina olleet noin 10 000–12 000 euroa.

– On hyvä, että laskenta tehtiin nyt valtion varoin, riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana vuoteen 2010 saakka toiminut Jorma Lappalainen sanoo.

Hirvet näkyvät kopterista erinomaisen hyvin. Kun hirvien jäljet huomataan, on kopteri helppo pysäyttää ja tarkistaa, ovatko hirvet laskentalinjalla. Samalla nähdään, missä kunnossa hirvet ovat.

Jos hirvet nousevat normaalisti makuulta ja liikahtavat, tiedetään, että kaikki on kunnossa.

– On helppo havaita sekin, jos hirvet ovat huonokuntoisia, eivätkä jaksa liikkua. Joskus talvi korjaa satoansa, kymmeniä tunteja laskentakopterissa viettänyt Pekka Kustula Sodankylästä kuvailee.

Sodankylän hirvet lasketaan ilmasta seuraavan kerran todennäköisesti jo ensi talvena. Tällä haetaan vertailupohjaa Luken tämänkeväisiin laskentatuloksiin. Metsästäjien käyttämä laskentamenetelmä poikkeaa Luken mallista.

Metsästäjien laskentamenetelmässä itä–länsi-suuntaiset linjat ovat sijainneet viiden kilometrin välein, ja laskentasektorin leveys on ollut 500 metriä. Tällä on saavutettu noin 10 prosentin otanta.

Kunnan pohjoisimmat osat – tunturialueet – joissa hirvikannan tuotto on vähäinen, on laskettu vain harvakseltaan.

– Meidänkin kannattaisi siirtyä tutkijoiden laskentamenetelmään. Toivomme, että Luke kouluttaisi meidät tähän, sanoo Kustula.

– Hirvien laskenta helikopterilla onnistuu hyvin Keski-Lapissa, jossa on kunnollinen näkyvyys, Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Petri Timonen kertoo.
– Hirvien laskenta helikopterilla onnistuu hyvin Keski-Lapissa, jossa on kunnollinen näkyvyys, Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Petri Timonen kertoo.

Laskenta käynnistyi rauhoituksesta

Sodankylässä lentolaskentaan ryhdyttiin käytännön syistä. Hirvisaalis oli yllättäen romahtanut, ja hirvi rauhoitettiin vuonna 1989. Edellisvuonna kaatoprosentti oli vajonnut huolestuttaviin lukemiin, 66 prosenttiin.

Taustalla vaikutti voimallinen ja naarasvoittoinen metsästys vuosina 1984–88. Metsästäjät halusivat entistä tarkempaa tietoa hirvikannan rakenteesta.

– Vuonna 1990 aloitimme varovaisella kaatokiintiöllä: 100 aikuista ja 10 vasaa, Lappalainen kertoo.

Koko 1990-luku meni siihen, että tavoitetiheydeksi saatiin 1,3 hirveä tuhannelle hehtaarille. Se saavutettiin maltillisilla aikuiskiintiöillä ja pienillä vasakiintiöillä.

Talvehtivan hirvikannan tiheys on vakiintunut 1,3–1,5 hirveen tuhannelle hehtaarille. Vuoden 1998 tietämillä kanta oli lentolaskennankin mukaan kasvanut hiukan liian suureksi, jolloin verotusta lisättiin useamman vuoden aikana.

– Vuodet tietysti vaihtelevat. Jos on ylituotantoa, silloin ammutaan enemmän.

Lentolaskenta on auttanut hirvikannan hoitamisessa. Tämä näkyy kannan tasaisuutena. Enimmillään Sodankylässä on ammuttu yli 1 000 hirveä syksyssä, ja viime vuosina saalis on vakiintunut noin 700–800 saaliseläimen tasolle.

– Lentolaskennalla on saatu hyvää tietoa Sodankylän hirvikannasta vuodesta 1992, Jorma Lappalainen (vas.) ja Pekka Kustula sanovat.
– Lentolaskennalla on saatu hyvää tietoa Sodankylän hirvikannasta vuodesta 1992, Jorma Lappalainen (vas.) ja Pekka Kustula sanovat.

Tieto vasoista on tärkein

Lappalainen pitää tärkeimpänä lentolaskennasta saatuna tietona talvehtivan kannan vasamäärää: vasojen osuuden tulisi olla noin 30 prosenttia talvehtivasta hirvikannasta. Sodankylässä vasojen osuus saaliista on vaihdellut 26–30 prosentin välillä, mikä on osaltaan turvannut aikuisten hirvien säilymistä siitoseläiminä.

Laskennan tuoman tiedon avulla pyyntiä on suunnattu hieman voimakkaammin uroksiin kuin naaraisiin 1990-luvulta lähtien. Pyynti oli naarasvoittoista vielä 1980-luvulla.

– Mahtisonnejakin on hirvikannassa, mikä parantaa hirvikannan laatua.

Hirven kiertoaika – eli aikaväli, jonka puitteissa hirvi yleensä nelistää kuulan eteen – on noin 10 vuotta. Kovin vanhoja hirviä ei ole löytynyt tutkimuksissakaan, jotka tehtiin 2000-luvun alussa.

– Aikuis- ja vasakiintiön tulisi pysyä jatkuvasti kohdallaan, millä turvataan hirvikannan uudistuminen. Lentolaskenta tukee päätöksentekoa ja hirvikannan tasapainottamista, kertoo Lappalainen.

Nykyään riistakeskus myöntää hirvien pyyntiluvat Lapin valtion maille käytännössä aikuisen hirven lupina. Yhdellä luvalla voidaan metsästää joko yksi aikuinen hirvi tai kaksi vasaa. Vastuu saaliseläimen valinnasta on siis osittain siirretty metsästäjille.

Jos vasoja ei metsästettäisi lainkaan, se kääntäisi hirvikannan nopeaan kasvuun. Ja mikäli vasaprosentti tipahtaisi noin 10 prosenttiin, pitäisi hälytyskellojen soida silloinkin.

– Se ei ole ongelma, jos hirviä on joskus ollut hieman liikaa. Ongelmia tulee, jos hirvet tapetaan liian suurella kiintiöllä yhdessä syksyssä.

Tunturissa kaikki on valkoista, ja maata on vaikea erottaa taivaasta. Tästä syystä helikopterin lentäjän on oltava erityisen tarkkana.Tunturissa kaikki on valkoista, ja maata on vaikea erottaa taivaasta. Tästä syystä helikopterin lentäjän on oltava erityisen tarkkana.

Lentolaskentaan ei aluksi uskottu

Sodankyläläisten harjoittamaa hirvien lentolaskentaa väheksyivät takavuosina niin riistantutkijat kuin metsänomistajien edunvalvojatkin, eikä laskentojen tuloksia pidetty luotettavina hirvihavaintokorteista saatuun tietoon verrattuna.

Aluksi metsästäjien tekemät kanta-arviot katsottiin aivan liian suuriksi. Lapin riistanhoitopiirikin nuhteli pyssykyläläisiä liiallisesta metsästämisestä, mutta hyväksyi kuitenkin heidän esittämänsä korkeammat kaatokiintiöt, mitä tutkimuksissakin suositeltiin.

Vuonna 2010 mentiin toiseen ääripäähän: sodankyläläisiä painostettiin ampumaan yli 2 000 hirveä, mutta kaatoja tehtiin silloinkin hieman yli 1 000, mistä nousi polemiikki.

– Syytettiin siitä, ettei meillä pyydetä niitä määriä, joita ohjeistettiin pyydettäväksi. Olemme hakeneet pyyntilupia vain sen verran, minkä hirvikanta kulloinkin sallii. Meillä kanta on säilynyt tasaisena yhtä kauan kuin lentolaskentoja on tehty, Lappalainen huomauttaa.

Kokemus kertoo, että havaintokortteihin perustuvat kanta-arviot toimivat hyvin siellä, missä samat seurueet metsästävät samoilla alueilla vuodesta toiseen. Tällaisia alueita löytyy etenkin eteläisen Suomen yksityismailta.

Pohjoisen valtionmailla, jossa jopa kymmenet metsästysporukat toimivat samoilla metsästysalueilla, samat hirvet lasketaan moneen kertaan.

– Lapissa havaintokortit eivät anna riittävästi tietoa hirvikannasta, eivätkä aina kannan rakenteestakaan, perustelee Lappalainen.

Video

Video