Kodan sydän paikoilleen. Juhani Kurvinen (vas.), Aatos Karjalainen, Juhani Kortesalmi ja Mikko Nevala asentavat tulisijaa uuteen kotaan. Jos tulisija on kodan sydän, kodasta tulee koko kyläyhteisön sydän.
Kodan sydän paikoilleen. Juhani Kurvinen (vas.), Aatos Karjalainen, Juhani Kortesalmi ja Mikko Nevala asentavat tulisijaa uuteen kotaan. Jos tulisija on kodan sydän, kodasta tulee koko kyläyhteisön sydän.

Metsästäjät pitävät kyliä elossa

Lämsän Erämiehet ry rakensi Leader-avustuksella lämpimän kodan Kuusamon Lämsänkylään. Metsästysseurat ovat syrjäkylien viimeisiä yhteisöjä ja viimeisiä, jotka rakentavat uutta.

Kuusamon keskusta loittonee kilometri kilometriltä, ja Venäjän raja lähenee. Teeriparvi napostelee urpuja kupuunsa pakkasen pitimiksi. Asuttuja taloja on yli 40 kilometrin matkalla näkynyt yhä harvemmin.

Tuosta kääntyisi luminen tie sahalle, jonka olemassaolosta on todisteena vielä tienviitta. Hetken kuluttua Joukamojärven rannalla siintää kuitenkin iloinen punainen kota. Uudisrakennus. Maailma ei ole vielä pysähtynyt täälläkään.

– Tämä tulee yleishyödylliseen käyttöön. Järjestämme tilaisuuksia koululaisille ja kyläläisille. Kohta täällä on Erämaa-Kuusamon pilkkiviikon osakilpailut, Juhani Kortesalmi sanoo.

Hän on Lämsän Erämiehet ry:n varapuheenjohtaja. Paikalla ovat myös puheenjohtaja Mikko Nevala, Aatos Karjalainen ja Juhani Kurvinen.

Kota alkaa olla valmis, kunhan kalusteet on saatu asennettua. Sen rakentamiseksi on käytetty ennen loppurutistusta yli 1 470 talkootyötuntia ja omarahoituksen lisäksi ELY-keskuksen myöntämää Leader-rahaa, jota ilman hanke ei olisi toteutunut.

– Tämä on kyläyhteisölle merkittävä piristysruiske ja merkki, että kaikki eivät ole lähdössä täältä, Juhani Kortesalmi kertoo.

Juhani Kurvinen kalustaa metsästysseuran kotaa. Talkootunteja kodan eteen on jo tehty yhteensä yli 1470.Juhani Kurvinen kalustaa metsästysseuran kotaa. Talkootunteja kodan eteen on jo tehty yhteensä yli 1470.

Viimeinen pitää valoja päällä

Metsästysseura ja kalaveden osakaskunta ovat kylän viimeiset yhteisöt. Joskus on ollut maanmiesseura ja koulukin. Koulu toimi ensin metsästysseuran nykyisellä tontilla, mutta toisen koulupalon jälkeen 1955 se siirrettiin lähistölle Tammelaan.

Tilanne on tuttu monelta kylältä, jolla oli joskus Marttakerho, urheiluseura ja ehkä uskonnolliset kyläseurat. Nykyisin kaikilla kylillä ei asu enää ihmisiäkään, mutta metsästysseurat ovat voimissaan. Ne pitävät kokouksia ja järjestävät – jos ei muuta – kylän viimeistä sosiaalista tapahtumaa eli hirvenmetsästystä. Kylän asukkaiden jälkeläiset ja mökkiläiset pitävät yllä kylien perintöä, perimätietoa, ympäristöntuntemusta ja ehkä omia murresanoja.

Työ on arvokasta, sillä lähiluontoa ei tunne kukaan muu kuin vapaaehtoistyötä ja riistanhoitoa tekevät kyläläiset tai muut seuran jäsenet.

– Eihän tänne enää rakennuslupaa saisikaan omakotitalolle, ainakaan lapsiperheet, Mikko Nevala arvelee.

Lähin koulu on 37 kilometrin päässä, joten kylänmiehet arvelevat, että lapsiperhe täällä tulisi kaupunginisien mielestä liian kalliiksi. Koko maaseutua ei enää yritetäkään pitää asuttuna edes Kuusamossa.

Puheenjohtaja Mikko Nevala lapioi lunta Kuusamon Lämsänkylän viimeisimmän uudisrakennuksen edustalta.Puheenjohtaja Mikko Nevala lapioi lunta Kuusamon Lämsänkylän viimeisimmän uudisrakennuksen edustalta.

Kodasta tulee kylän sydän

Lämsänkylällä yhteisöllisyys on nykyisin hirven ja hirvenmetsästyksen ympärillä. Ja pian uuden kodan ympärillä.

– Ennen tarjosimme lintukeittoa. Jokainen metsästäjä toi yhden linnun ja niistä tehtiin keitto maanomistajille ja seuran jäsenille, Aatos Karjalainen muistelee.

Uusi kota tarjoaa uuden mahdollisuuden. Heinäkuussa kodalla tapaavat Lämsänkylän koulun ja Tammelan koulun entiset oppilaat. Samalla seura-aktiivit järjestävät perinteisen rantakalatapahtuman.

Uusi kota on lämpimäksi rakennettu. Sen varustukseen kuuluvat keittiö ja muun muassa suuri taulutelevisio kokouksia varten. Jotkut ovat jopa puhuneet, tuliko Lämsänkylän tuoreimmasta uudisrakennuksesta liian pramea.

Tuskin. Ja jos ELY-keskuksen Leader-päätöksessä lukee taulutelevisio, kodassa on silloin oltava taulutelevisio. Tuleeko sinne siis sellainen? ”Kyllä”, sanoo Juhani Kortesalmi.

Lahtivajasta nykyaikaan

On Lämsän Erämiehet ry rakentanut toki aiemminkin. Viimeksi seuran tontille valmistui hirviliiteri, joka oli Kuusamon ensimmäinen direktiivin täyttävä liiteri. Siinä on erikseen nylkytila, jäähdytetty riiputustila ja puhdas lihanleikkuutila. Veriset vedet johdetaan umpisäiliöön.

Jo siinä oli huomattava parannus kylmään lahtivajaan Lusminkijärven rannassa, jossa vedetkin kannettiin järvestä.

Kuka tietää, vaikka kylän elämä vielä vilkastuisi. Metsästysseuran tontilta on enää lyhyt matka kansainväliselle Kortesalmen rajanylityspaikalle.

Metsästysseurassa on vielä yli 250 jäsentä, ja riistaa rajan pinnassa on hyvin. Mikko Nevala muistelee, että kun hän aloitti rajamiehenä 1970-luvulla, kettu ei uskaltanut ylittää partiolatua. Nykyisin repolaiset käyttävät latuja kulkuväylinään.

Sellaista on elämä kehä kolmosen ulkopuolella, miehet vitsailevat. Eikä nyt puhuta pääkaupunkiseudusta vaan kylän pienestä kiertotiestä, jota kutsutaan samalla nimellä.

Ehkä metsästysseurat ja yhteiskunnan avustukset, kuten Leader-rahat, onnistuvat pitämään Suomen kylien perinteet ja arvokkaan lähiluonnon tuntemuksen hengissä, kunnes juna joskus kääntyy ja elämä alkaa palautua maaseudulle.

Muutos tapahtuu silloin, kun huomataan, että kaikki ihmiset eivät voikaan tehdä töitä toimistoissa ja asua kaupungeissa. Jonkun on alettava hankkia heille ruokaa.