Joonas Oksanen huomaa kyyhkyjen lentävän ilmassa, mikä saa ilmeen iloiseksi.
Joonas Oksanen huomaa kyyhkyjen lentävän ilmassa, mikä saa ilmeen iloiseksi.

Seuraan pääseminen vaatii rahaa tai maata

Nuorten metsästäjien harrastaminen on vaikeaa, kun ylimääräistä rahaa liittymismaksuihin ei ole. Metsästysoikeuden saaminen on kuin lottovoitto.

Metsästysseurat tuskailevat, kun ne eivät saa riveihinsä nuoria. Samaan aikaan useissa seuroissa on kuitenkin kalliit liittymismaksut, joihin nuorilla ei ole varaa.

Joonas Oksanen, paraislainen parikymppinen metsästyksen harrastaja, törmäsi tähän ongelmaan runsas vuosi sitten. Metsästyskortti ja ammuntakoe oli suoritettu. Metsästysalue sen sijaan puuttui.

– Selvitin liittymismaksuja parista, kolmesta seurasta. Muualtakin kuin Paraisilta. Liittymismaksuna 500 euroa on ihan normaali. Se on iso raha opiskelijalle. Minulla ei ainakaan ole varaa siihen, Oksanen miettii.

Jossain uudelta jäseneltä vaaditaan 48 tuntia työtä. Jos tähän ei ehdi, pulita toinen 500 euroa.

– Jos sinulla ei ole rahaa, eivätkä vanhempasi omista maata, on melko mahdoton päästä metsästämään. Korkeintaan kaverin kautta ajomieheksi, ampua et saa.

Kauriskytiksellä Joonas Oksanen puhaltaa välillä pilliin jäljitellen naaraan ääntä.
Kauriskytiksellä Joonas Oksanen puhaltaa välillä pilliin jäljitellen naaraan ääntä.

Metsästysalue tutun kautta

Oksanen kuvaa metsästämään pääsyään lähes lottovoitoksi.

– Tutun kautta sain viime kesänä metsästysoikeuden 12 hehtaarin maa-alueelle Paraisten Kyrkängiin. Maasto on nuorta sekametsää, ja välissä on kesantopelto. Erityisesti kauriiden, mutta peurojenkin lempipaikka. Sepelkyyhkyjä lentää usein, kun olen ollut kytiksellä.

Alue oli ennen vuokrattu paikalliselle metsästysseuralle. Kun omistaja vaihtui, vuokrasopimusta ei uusittu. Näin Oksanen sai kovasti kaipaamansa metsästysalueen, jota ilman ei saa metsästysaseeseen lupaakaan.

Oksasen esille nostamaan ongelmaan tarttui myös Suomen Metsästäjäliiton edellinen toiminnanjohtaja Panu Hiidenmies Jahti-lehden (nro 2/2017) pääkirjoituksessa.

Hiidenmies kehotti laittamaan seuran ikätiedot riviin ja lisäämään ensimmäisellä kierroksella viisi vuotta ja toisella kierroksella kymmen vuotta.

– Laskelma kertoo seuran uudistumistarpeen. Kysymys ei ole valtakunnallisesti ihan pienestä asiasta, Hiidenmies kirjoitti.

Joonas Oksasen Ari-isä on kotoisin Saarijärveltä, jossa metsästystä voisi harrastaa. Mutta matka Paraisilta Keski-Suomeen on turhan pitkä. Muutama peltopyy on tullut sieltä kuitenkin ammuttua.

Kun vuosi sitten saatiin runsaan 12 kilometrin päästä metsästysalue, isä ja poika rakensivat kytiskatoksen ja aloittivat ruokinnan.

– Minulle riittää pelkkä tuulensuoja ja näköeste. En hifistele hienoilla lämpimillä metsästyssviiteillä.

Tammikuussa Oksanen ampui ensimmäisen kauriinsa.

– Kauriit ja peurat ovat lisääntyneet lähes räjähdysmäisesti. Kai niitä kaikille riittäisi. Metsästäjien keskinäinen kateus on turhaa. Ainakin Kyrkängissä puutarhoja on aidattu, koska peurat ja kauriit ovat ei-toivottuja vieraita.

Kyyhkyt pitävät herneestä ja kauriit viljasekoituksesta, josta peurat syövät suurimman osan.
Kyyhkyt pitävät herneestä ja kauriit viljasekoituksesta, josta peurat syövät suurimman osan.

Luonto on ykkösjuttu, sitten vasta saalis

– Uudet kaverit kummastelevat, että metsästän. Kaupungistumisen myötä on täysin vieraannuttu luonnosta. Sähkö tulee seinästä ja liha vakuumista.

Oksanen on huomannut, että harva nuori metsästää. Ari-isän esimerkistä Joonas innostui metsästyksestä viisi vuotta sitten. Jo aiemmin eräily, marjastus ja sienestys olivat tuttuja. Kalastajaisä ei ehdi metsälle kuin sydäntalvella. Mutta on pyydettäessä tärkeänä apuna pojalleen.

– Metsästys on minulle ennen kaikkea rauhoittumisjuttu. Kytiksellä istuskellessa unohtuvat niin koulu- kuin työasiat. Saalis on lisäbonus, ei tärkein. Luonto, sen hiljaisuus ja äänet ovat tärkeimpiä, Helsingissä Haaga Heliassa keittiömestariksi opiskeleva Oksanen pohtii.

Opintojen lisäksi 13 opiskelijaa vastaa Hawucatering-osuuskunnasta. Tänä kesänä Oksanen on töissä paraislaisessa pizzeriassa. Lukuvuoden aikana ainakin kerran kuussa Helsingin hälinä vaihtuu luonnon rauhaan Paraisten metsästysmailla.

Kevätpukkijahdissa Oksanen sai saaliikseen kaksi pukkia. Silti alueelle jäi kauriita: pukkeja, naaraita ja vasoja.

– Iho on peitettävä ja oltava hiljaa liikkumatta. Kauris pelästyy, kun näkee paljaan ihon ja pienenkin liikkeen. Toista ampumaani pukkia katselin 20 minuuttia. Se tuli koko ajan lähemmäs. Odotin sopivaa kulmaa, jotta laukaus olisi turvallinen.

Tuleva keittiömestari valmistaa saalistaan paisteja, joiden joukkoon sopivat suomalaiset juurekset, yrtit ja sienet. Rehdin luonnon maut.

12 hehtaarin metsästysalue nuorehkoa sekametsää ja välissä kesantopelto. Kuin lottovoitto maattomalle kalastajan pojalle.
12 hehtaarin metsästysalue nuorehkoa sekametsää ja välissä kesantopelto. Kuin lottovoitto maattomalle kalastajan pojalle.

Sepelkyyhkyjä ennen koulun alkua

Kauriin kevätpukkijahti loppui 15. kesäkuuta. Sepelkyyhkyjahti alkoi 10. elokuuta ja Oksasen opinnot Helsingissä 14. elokuuta.

– Edeltävä viikonloppu kuluu tiiviisti kyyhkysjahdissa. Aloitin ruokinnan heinäkuun lopulla herneellä. Kauriit pitävät viljasekoituksesta, tosin peurat söivät sitä enemmän. Kauriit tulivat ruokintaan vasta, kun luonnosta ruoka oli loppu.

Jo yhden ainoan vuoden aikana Joonas Oksanen sanoo oppineensa melkoisen paljon luonnosta ja metsästyksestä. Ja ammentaneensa siitä voimaa.

– Yksi hienoimpia harrastuksia. Valitettavasti varsin harvinainen nykynuorilla, Oksasen summaa.

Joonas Oksanen teki kahden ensiksi ampumansa kevätkaurispukin sarvista trofeet. Hieno muisto nuorelle metsästäjälle.Joonas Oksanen teki kahden ensiksi ampumansa kevätkaurispukin sarvista trofeet. Hieno muisto nuorelle metsästäjälle.