Maaningalla supikoirat tuhosivat pesiä jatkuvasta tehopyynnistä huolimatta. Kuva: Kosteikkoekologian ryhmä
Maaningalla supikoirat tuhosivat pesiä jatkuvasta tehopyynnistä huolimatta. Kuva: Kosteikkoekologian ryhmä

Sorsanpesien viholliset

Suomen sorsat taantuvat, ja erityisen huonosti menee rehevien vesien lajeilla. Keinopesäkokeet osoittavat sorsanpesiä tuhottavan huomattavan määrän juuri rehevillä vesillä.

Varikset tuhosivat rantapesiä sekä Evolla että Maaningalla. Kuva: Kosteikkoekologian ryhmä
Varikset tuhosivat rantapesiä sekä Evolla että Maaningalla. Kuva: Kosteikkoekologian ryhmä

Keväisin Suomen rannoilla ja metsissä valmistellaan uutta sorsasukupolvea. Suurin osa sorsista tekee yksinkertaisen maapesän, johon lajista riippuen pyöräytetään 7–12 munaa. Näiden maapesijöiden pesimäaikaiset tarpeet ja niihin kohdistuvat uhat tunnetaan huonosti meillä ja maailmalla. Lisääntymisaikaisten ongelmien epäillään olevan yksi syy sorsien taantumiseen.

Suomen sorsien pesimäkantojen taantuminen näkyy valtakunnallisissa seurannoissa. Taantumisen seurauksena peräti puolet Suomen sorsista luokiteltiin uhanalaisiksi vuoden 2015 lintujen uhanalaisuusarviossa. Tarkempi tutkimus on paljastanut, että varsinkin rehevien järvien sorsalajit ovat ongelmissa.

Yhdeksi syyksi on epäilty kasvaneita vieraspetokantoja. Viime vuosikymmeninä minkki ja supikoira ovat vallanneet yhä uusia alueita. Molemmat lajit kulkevat rannoilla ja käyttävät lintujen munia ravinnokseen.

Tuhoon tuomittu rantapesä. Minkki osui paikalle ensin, ja harakka tarkasti paikat välittömästi minkin poistuttua. Viikon mittaan minkki vieraili pesällä vielä kolmeen otteeseen ja harakka kahdesti. Kuvat: Kosteikkoekologian ryhmä
Tuhoon tuomittu rantapesä. Minkki osui paikalle ensin, ja harakka tarkasti paikat välittömästi minkin poistuttua. Viikon mittaan minkki vieraili pesällä vielä kolmeen otteeseen ja harakka kahdesti. Kuvat: Kosteikkoekologian ryhmä

Karu Evo ja rehevä Maaninka

Sorsien pesimämenestystä karuilla ja rehevillä vesillä selvitettiin keväällä 2017 Helsingin yliopiston pesäkokeessa. Järvien rannoille sekä metsiin perustettiin keinopesiä, joilla pyrittiin jäljittelemään sinisorsan muninnan alkuvaiheen pesää. Sinisorsien tiedetään pesivän usein kaukanakin vesistöistä, mikä voi vähentää pedon kohtaamisen riskiä.

Keinopesiin laitettiin sinisorsien untuvia ja kasvatettujen sinisorsien munia sekä riistakamerat kuvaamaan untuvia ja pesää. Munia ei peitetty, kuten ei sinisorsakaan tee muninnan alkuvaiheessa.

Riistakameroiden avulla pesän tuhoaja voidaan luotettavasti selvittää. Kamerat kuvasivat pesiä viikon kerrallaan, minkä jälkeen pesän kohtalo tarkistettiin. Molemmilla alueilla pesiä oli reilut 40. Evolla tehtiin lisäksi pienimuotoisempi koe laittamalla munat ja kamerat myös telkän pönttöihin.

Tutkimusalueet oli valittu edustamaan rehevää ja karua maisemaa. Maaninka on rehevää ja maatalousvaltaista seutua. Alueella sijaitsee useita tärkeitä lintuvesiä, joista Patajärvi ja Lapinjärvi ovat myös luonnonsuojelualueita. Aktiivisissa metsästyseuroissa pienpetoja pyydetään tehokkaasti. Talven aikana esimerkiksi Lapinjärven ympäristöstä oli saatu saaliiksi yli sata supikoiraa. Evo on karu ja metsäinen alue, jolla pienpetojen metsästys on vähäisempää.

Näätä osui vain kerran maapesälle, mutta telkän pönttöjen ryövääjänä se oli sitäkin tehokkaampi. Kuva: Kosteikkoekologian ryhmä
Näätä osui vain kerran maapesälle, mutta telkän pönttöjen ryövääjänä se oli sitäkin tehokkaampi. Kuva: Kosteikkoekologian ryhmä

Maaningalla rajut pesätuhot

Pesätuhot olivat odotetusti Maaningalla Evoa suuremmat. Maaningalla suurimman osan pesätuhoista tekivät varislinnut: harakka, varis ja närhi. Peräti puolet pesistä meni näiden lajien piikkiin. Rannoilla tuhoja aiheuttivat erityisesti harakat, kun taas närhet ryöstivät metsäpesiä.

Ahkerasta supikoirien pyytämisestä huolimatta supikoirat ryöstivät Maaningalla useita pesiä. Lisäksi supikoiria jäi kameraan jo muiden ryöstämillä pesillä. Nisäkäspedoista minkki tallentui kuviin muutamilla rantapesillä. Kaikista Maaningan pesistä vain noin kolmannes selvisi. Metsäpesien selviytyminen oli rantapesiä todennäköisempää.

Evolla keinopesistä petojen suihin päätyi noin neljäsosa. Supikoira oli Evon yleisin tuholainen varislintujen (närhi, varis, korppi) tuhotessa pesiä satunnaisemmin.

Pesätuhot olivat rantapesillä lähes kaksi kertaa todennäköisempiä kuin metsäpesillä. Pönttöpesien tuhoutumisriski oli maapesiä korkeampi, ja niistä tuhoutuikin viikon aikana lähes puolet. Eniten pesiä rosvosivat näädät, ja parin pöntön munat kävi rikkomassa käpytikka.

Pesiä perustettiin kosteikkojen rannoille sellaisiin paikoihin, joissa sorsa voisi pesiä. Kuva: Sari Holopainen
Pesiä perustettiin kosteikkojen rannoille sellaisiin paikoihin, joissa sorsa voisi pesiä. Kuva: Sari Holopainen

Älykkäät varislinnut

Riistakamerat paljastivat varislintujen rosvoavan pesiä tehokkaasti ja pitkäjänteisesti. Pesän kerran löydyttyä varislinnut tyypillisesti vierailivat pesällä vielä useana päivänä, ehkäpä tarkistamassa olisiko sorsaemo pyöräyttänyt uusi munia.

Toisinaan varislinnut eivät tuhonneet pesää heti, vaan saattoivat jopa peitellä munat, ehkä varastoidakseen ne myöhempää käyttöä varten. Osa pesistä säilyikin ehjänä kokeen loppuun asti, vaikka ne oli selvästi löydetty.

Sinisorsat pesivät erilaisissa ympäristöissä. Tutkimuksessa pyrittiin jäljittelemään sinisorsan muninnan alkuvaihetta. Kuva: Veli-Matti VäänänenSinisorsat pesivät erilaisissa ympäristöissä. Tutkimuksessa pyrittiin jäljittelemään sinisorsan muninnan alkuvaihetta. Kuva: Veli-Matti Väänänen

Pienpetojen ja varislintujen pyynnistä apua sorsille

Evon kaltaisella karulla alueella maapesiä vaikuttaisi tuhoutuvan melko vähän – supikoiran tihutöitä lukuun ottamatta. Supikoiran metsästyksellä voitaisiin pesätuhot näillä alueilla saada hyvinkin alas. Maaningalla tulos olisi todennäköisesti ollut paljon musertavampi ilman supikoiran tehopyyntiä. Pesätuhot ovat silti alueella hurjat varislintujen tehdessä pesistä selvää. Harakat olivat Maaningan yleisimpiä pesärosvoja, joiden suihin päätyi neljännes kaikista pesistä.

Maaningalla pesiville sorsille munien saattaminen poikueeksi vaikuttaa olevan haastava tehtävä nykyisessä petotilanteessa. Vaikka koetilanne ei täysin vastaa aitoa pesintää, antaa tutkimus viitteitä voimakkaasta pesiin kohdistuvasta petopaineesta. Rehevillä vesillä lintuja on tiheässä, mutta tämän tutkimuksen mukaan myös pesien tuhoutumisriski on huomattavasti karua maisemaa suurempi.

Näätä tuhosi tässä tutkimuksessa vain yhden maapesän, mutta telkän pönttöpesien verottajana se vaikuttaa olevan tehokas. Viikossa kolmasosa Evon pönttökameroista tallensi näädän vierailun pönttöön. Turvallisen pesäpöntön löytäminen vaikuttaakin olevan telkkänaaraalle suuri haaste.

Kettujen ei tässäkään tutkimuksessa (ks. Jahti 4/2016) havaittu käyneen syömässä munia, vaikka johonkin kameraan kettu itsensä ikuistikin. Tästä huolimatta ketun osuutta pesätuhoihin ei voida sulkea pois, sillä varovainen kettu voi vältellä kameroita.

Kiitokset Metsähallitukselle sekä lukuisille maanomistajille luvasta toteuttaa tämä tutkimus maillaan.

Juttu on julkaistu aiemmin 27.7.2017 ilmestyneessä Jahti-lehdessä.