Aseseppäpariskunta Heli ja Juha Fagerström pistivät pystyyn asepajan vanhan pappilan entiseen renkitupaan.
Kuva: Matti Vyörykkä
Aseseppäpariskunta Heli ja Juha Fagerström pistivät pystyyn asepajan vanhan pappilan entiseen renkitupaan. Kuva: Matti Vyörykkä

Aseseppäpariskunta vanhassa pappilassa

Suomen ainoa asesepäksi valmistunut nainen tekee töitä yhdessä miehensä kanssa.

Heli ja Juha Fagerström naureskelevat pistäneensä ensin bisneksen ja sitten vasta hynttyyt yhteen. Aseseppäpariskunta pyörittää yritystään yhdessä, mutta työnjako on selkeä.

Heli keskittyy puutöihin ja tukkeihin. Juha pureutuu metalliin. Molemmat pitävät ongelmanratkaisusta. Aseisiin pitää saada luotettavaa tarkkuutta. Puun ja raudan on toimittava yhteen.

– Työpäivä alkaa, kun hipsimme tuosta pihan poikki asepajalle, Juha kuvailee.

Työmatka sinällään on lyhyt. Asepaja on Lapväärtin vanhan pappilan renkituvassa. Pariskunta asuu päärakennuksessa.

– Yrittäjän työpäivä ei ole työaikoihin sidottu. Joskus sunnuntaisinkin ryhdymme töihin, kun asiakas bongaa meidät vaikka pihaa haravoimasta, ja hänellä on ongelma metsästysaseensa toiminnan kanssa, Heli nauraa.

Heli kertoo valmistuneensa Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta asesepäksi pari vuotta sitten. Turun Kuusistosta kotoisin oleva Juha on käynyt saman koulun kymmenen vuotta aikaisemmin ja pyörittänyt Suomen Asetekniikka -yritystään vuokratiloissa Varkaudessa.

– Koulusta soitettiin minulle ja tarjottiin harjoittelijaa. Pyysin häntä itseään puhelimeen, ja toisessa päässä olikin “tilastollinen yllätys”.

Kemistä kotoisin oleva Heli Fagerström on ainoa Suomessa asesepän ammattiin valmistunut nainen. Hän kertoo itsekin yllättyneensä opintoja aloittaessaan, ettei alalla ole muita naisia.

– Sinänsä työ sopii hyvin naiselle, se vaatii tarkkuutta ja sorminäppäryyttä.

– Valmistujaisjuhliin kutsuin tietenkin harjoittelupaikan tarjonneen ohjaajani. Innostuimme suunnittelemaan Suomen Asetekniikalle uusia ulottuvuuksia. Juha tarvitsi pajaansa tukkityön osaajan. Päätimme yhdistää osaamisemme.

– Siinä vaiheessa, kun kuvittelee osaavansa kaiken, on syytä hakeutua toiselle alalle, Juha Fagerström toteaa valmistellessaan kiikarin jalustan asennusta Mauseriin.
Kuva: Heli Fagerström– Siinä vaiheessa, kun kuvittelee osaavansa kaiken, on syytä hakeutua toiselle alalle, Juha Fagerström toteaa valmistellessaan kiikarin jalustan asennusta Mauseriin. Kuva: Heli Fagerström

Yritys muutti pappilaan

Heli oli jo aikaisemmin hankkinut vanhan pappilan piharakennuksineen Lapväärtistä. Suomen Asetekniikka päätettiin muuttaa vuokratiloista sinne. Yhteistyö sujui. Asesepät löysivät toisensa myös työn ulkopuolelta. Vajaa vuosi sitten juhlittiin pariskunnan häitä.

Fagerströmit viihtyvät työssään ja kunnioittavat toistensa osaamista.

– Hyvät raudat voidaan pilata huonolla tukilla ja päinvastoin. Harvassa asepajassa saa metalli- ja tukkityöt samasta paikasta. Meiltä saa koko paketin, Juha Fagerström huomauttaa.

– Tässä työssä on parasta se, että kahta samanlaista työpäivää ei ole. Aseet ovat yksilöitä ja parhaisiin tuloksiin päästään, kun ne on tehty ja säädetty omistajansa ja käyttäjänsä mittoihin, Fagerströmit sanovat.

Heli Fagerström esittelee aseseppäkoulun päättötyönä tekemäänsä lintukivääriä. Sillä ammuttu ensimmäinen lintu oli teeri.
Kuva: Juha FagerströmHeli Fagerström esittelee aseseppäkoulun päättötyönä tekemäänsä lintukivääriä. Sillä ammuttu ensimmäinen lintu oli teeri. Kuva: Juha Fagerström

Jahtiviikko pidetään lomaa

Aseseppäpariskunta sanoo kotiutuneensa hyvin Lapväärtiin. Siellä on paljon luontoa ja vahva metsästyskulttuuri. Asiakkaat tulevat kuitenkin kaikkialta Suomesta Helsinkiä ja Rovaniemeä myöten. Työpäivän rutiineihin kuuluukin asiointi Matkahuollossa.

Vaikka työpäivät ja -viikot venyvät, Fagerströmit yrittävät pitää vapaata metsästysaikaan. Syysjahtiin pitää päästä, sillä molemmat harrastavat metsästystä.

Heli kertoo harrastavansa myös urheiluammuntaa, josta tänä vuonna tuli kultaa ilmapistoolin joukkueiden SM-kilpailuissa Isojoen Urheilijoiden naisjoukkueessa.

Heli Fagerström on aina pitänyt puusepän töistä. Siksi hän hakeutui aseseppäkouluun ja hallitsee haulikoiden ja kiväärien tukit ja niiden karhennuksen. Metallin ja puun työstäminen on asealalla yhteistyötä. Hyvässä aseessa molemmat ovat kunnossa.
Kuva: Juha FagerströmHeli Fagerström on aina pitänyt puusepän töistä. Siksi hän hakeutui aseseppäkouluun ja hallitsee haulikoiden ja kiväärien tukit ja niiden karhennuksen. Metallin ja puun työstäminen on asealalla yhteistyötä. Hyvässä aseessa molemmat ovat kunnossa. Kuva: Juha Fagerström

Aseilla useita arvoja

Fagerströmit sanovat suomalaisten arvostavan aseita ja perinteitä. Niistä halutaan pitää huolta. Vanhoja aseita kunnostetaan ja vanhaan runkoon tehdään korjauksia ja lisäasennuksia räätälöidysti. Ase on metsästäjän henkilökohtainen työkalu.

– Hyvin säilytetty ja huollettu ase onkin periaatteessa ikuinen, Juha Fagerström sanoo. Hän toteaa myös, että vanhan aseen kunnostaminen on asiakkaalle yksinkertaisinta. Uusi ase vaatii uuden aseluvan.

Aseella on monta arvoa. Sillä voi olla rahallinen, käyttö-, tunne- tai keräilyarvo. Juha pitää aseaarteenaan Sakon aihiosta rakentamaansa metsästysasetta. Piippua vaihtamalla se soveltuu yhtä lailla lintu- kuin karhujahtiinkin.

Helille aseseppäkoulun päättötyönä tehty lintukivääri on merkittävä.

– Siitäkin voisin vielä isolla rahalla luopua, mutta isoisän isän lintukivääristä en luopuisi koskaan. Sillä aseella isoisä opetti minulle metsästyksen ja turvallisen aseenkäsittelyn alkeita. Kiväärillä on siis vahva muisto-arvo.