Trapin olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela on MegaMetso-leirin suojelija.
Trapin olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela on MegaMetso-leirin suojelija.

Riistapolulta olympiavoittoon

Pian alkavan nuorten metsästysaiheisen MegaMetso-leirin suojelija on trapin olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela. Hän toivoo, että nuoret pääsisivät helpommin metsästysseuroihin.

Pekingin kesäolympialaisissa vuonna 2008 trap-ammunnan kultaan tähdännyt Satu Mäkelä-Nummela on tyypillinen metsästäjä siinä mielessä, että metsälle on lähdetty jo lapsena isän mukana. Mäkelä-Nummela muistelee aloittaneensa hirvenmetsästysuransa kuusivuotiaana, välillä passissa torkkuen. Metsästys kaksoisveljen ja isän kanssa oli aktiivista, kunnes ammunta alkoi viedä enemmän mennessään.

– Nuorempana sitä oltiin sorsanmetsästyksen aloituspäivänä jo kello 11 pusikossa piilossa, mutta tällä hetkellä aika ei oikein riitä metsästykseen, ja aviomies ja poika hoitavat perheessä sitä puolta, kertoo elokuussa Rio De Janeiron olympialaisiin suuntaava Mäkelä-Nummela.

Orimattilalaisen Mallusjoen Metsästysseuran pitkäaikainen sihteeri on saanut kipinän haulikkoammuntaan aikanaan riistapoluilta.

– Yhdeksän–kymmenen vanhoina halusimme kaksoisveljen kanssa kokeilla haulikkoa, kun meille oli kerrottu, että se potkaisee niin lujaa, että lentää takapuolelleen istumaan, nauraa Mäkelä-Nummela.

Lähiseudun riistapolkukisoihin kaksoset kulkivat naapurin sedän kyydissä, kun oma isä maatalon isäntänä ei aina ehtinyt kuskiksi.

– Joka viikonloppu oltiin riistapolulla, aina kun kyytiin päästiin. Sieltä puska-trappia ampuessa on lähtenyt minun kiekkoammuntani.

Lapsesta saakka metsästänyt Satu Mäkelä-Nummela patistelee nuoria rohkeasti ampumaradoille tutustumaan toimintaan.Lapsesta saakka metsästänyt Satu Mäkelä-Nummela patistelee nuoria rohkeasti ampumaradoille tutustumaan toimintaan.

Rauhallinen, mutta ärhäkkä ampuja

Tällä hetkellä Mäkelä-Nummelan 14-vuotias poika on innokas metsästäjä, joka on ampunut jo peuroja ja hirvenkin.

– Koulusta tullessa hän saattaa ryhtyä pilkkomaan peuroille porkkanoita. Metsässä on myös riistakameroita, joilla hän tarkkailee eläinkantoja. Esimerkiksi käppyräsarvisesta pukista hän voi todeta, että tuo kannattaa poistaa.

Poika on osallistunut Metsästäjäliiton Metso-leirille, ja siellä sekä kotona opitut taidot auttoivat niin, ettei hänen tarvinnut edes lukea metsästäjätutkintoon, ja läpi meni kerralla.

Jos nuori on innostunut metsästyksestä tai ammunnasta, on onni, jos edes toinen vanhemmista osaa johdattaa lajin pariin. Metsästysseuroihin pääsy saattaa olla hankalaa, varsinkin kaupunkilaiselle. Ammunnasta kiinnostuneille Mäkelä-Nummela vinkkaa ampumaseurojen avoimien ovien päivistä.

– Jos radalle menee ja sanoo, että haluaisi kokeilla ampumista, niin varmasti ratavastaavalta saa siihen mahdollisuuden.

– Tärkeää ammunnan opettelussa on, että harjoittelu pidetään positiivisena. Aluksi kiekkoa ei kannata ampua suuresta vauhdista tai isosta kulmasta. Kun onnistumisia tulee, tulee tunne, että tätä haluaa tehdä uudestaankin, Mäkelä-Nummela ohjeistaa.

Olympiavoiton lisäksi kaksi trapin MM-pronssia ampuneella naisella on vahva näkemys siitä, millainen on hyvä ampuja.

– Kiekkoja ampuvan pitää olla rauhallinen, mutta ärhäkkä. Taivaanrannanmaalarit eivät ehdi mukaan, kun kiekot lähtevät yli sadan kilometrin tuntinopeudella.

– Metsästyksessä on sama juttu. Mitä kauempana kohde on, sitä heikompi on osuma. Käden ja silmän yhteispelin pitää olla kunnossa, Mäkelä-Nummela sanoo.

Ensimmäinen hirvi 18-vuotiaana

Nurmeksen Sotinpurolla kesä–heinäkuun vaihteessa pidettävällä MegaMetso-leirillä Satu Mäkelä-Nummela ei ehdi vierailemaan, sillä samaan aikaan hän ampuu EM-kisoissa. Iso tavoite on Rion olympialaiset elokuussa Brasiliassa.

Metsästäjäliiton Uudenmaan piirin naisten Koppelo-leireillä mukana ollut Nummela iloitsee siitä, että naiset ovat viime vuosina enenevässä määrin löytäneet metsästyksen pariin.

– Ikävää, että monin paikoin vaaditaan edelleen esimerkiksi maanomistajuutta, jotta pääsee seuraan mukaan. Se heikentää nuorten ja naisten asemaa.

Metsästysharrastuksen vaikeutumista on edistetty myös lainsäätäjän taholta, kun asedirektiiviä ollaan kiristämässä ja lupahakemusten käsittelyssä kestää.

– Pitäisi ymmärtää, että ase ei tee yksistään mitään, vaan sen käyttäjä. On iso kysymys, kenen tehtävä on luovia ja ottaa vastuu siitä, että riskikäyttäjät eivät saa aseita.

Myös ampumaratojen lakkauttamisesta Mäkelä-Nummelalla on selvä näkemys.

– Jos ampumakisoissa tekee protestin ja se hylätään, protestin maksaa valituksen tekijä. Sama systeemi pitäisi olla ampumaratavalitusten suhteen, sillä niin pieni osa esimerkiksi meluvalituksista on aiheellisia. Ja miksei kukaan puutu siihen, kuinka paljon lyijyä menee vesistöihin esimerkiksi kalastuksen yhteydessä?

Ensimmäisen hirvensä Satu Mäkelä-Nummela ampui samalla viikolla, kun oli täyttänyt 18 vuotta. Seurassa oli siihen aikaan sääntö, että osallistuakseen jahtiin kiväärin kanssa itsenäisesti, piti olla armeijan käynyt. Satu ilmoitti, ettei aio sitä käydä, ja siksi hän olikin passissa isänsä kanssa. Isän piti kuitenkin lähteä maatalon töihin, ja hän jätti Satun kiväärin kanssa passiin. Kuinka ollakaan, hirvi sattui kohdalle.

– Se tuli niin lähelle, että ajattelin sen jo kuulevan sydämeni jyskytyksen. Pakko oli ampua, muutenhan se olisi kävellyt ylitseni, Mäkelä-Nummela nauraa.

Hieno sattuma oli, että naapuripassissa myös veli ampui hetken kuluttua ensimmäisen hirvensä. Kaksoset saivat havut hattuihinsa, ja hieno metsästystilanne on upea muisto vielä vuosienkin päästä.