Tutkimustiedolla ohjataan käytännön toimia

Luonnonvarakeskuksen riistantutkimus tuottaa tietoa riistakantojen ja riistan elinympäristöjen käytön ja hoidon tarpeisiin. Riistantutkimus tarjoaa monia mielenkiintoisia työtehtäviä, joista kertovat Luken asiantuntijapalveluiden johtaja Vesa Ruusila, tutkimusprofessori Ilpo Kojola ja tutkimusmestari Antti Härkälä.

Kuten niin moni muunkin riista-alan ammattilainen, myös Luken asiantuntijapalveluiden johtaja Vesa Ruusila päätyi alalle metsäisten harrastusten, partion ja metsästyksen, kautta. Biologiopintojen myötä heräsi kiinnostus riistalajeihin, ja jatko-opintojen jälkeen taskussa olivat filosofian tohtorin paperit.

– Jatko-opintojen jälkeen työskentelin tutkijana yliopistossa kasviherbivoritutkimuksessa. Olin mukana myös hirvitutkimuksessa, kunnes siirryin RKTL:n tutkimusjohtajaksi 2001. Luonnonvarakeskus aloitti toimintansa vuoden 2015 alussa, Ruusila kertaa.

Hänen työtehtävänsä ovat hyvin moninaisia, ja kliseisesti voi sanoa, ettei yksikään päivä ole samanlainen.

– Työni on hallintoa, johtamista ja asiantuntijatehtäviä, missä sähköposti ja puhelin ovat tärkeimmät työkalut. Teen tiivistä yhteistyötä talon omien tutkijoiden ja kumppaneiden kanssa, joista maa- ja metsätalousministeriö on varmasti tärkein. Sidosryhmien, kuten riista- ja kalapuolen organisaatioiden ja harrastajien, kanssa olen myös paljon tekemisissä, Vesa Ruusila kuvailee.

Hän pitää työtään mukavana yhdistelmänä hallintoa ja tutkimusta.

– Parasta työssäni on vaihtelevuus ja monipuolisuus, ja näen riista- ja kalatalouden toimialat yleisesti erittäin kiinnostavina. On hienoa nähdä, miten tutkimustyötä voi hyödyntää käytännön toiminnassa.

– Riistapuolella petoasiat ovat taas tapetilla, mutta se ei varsinaisesti ole uusi asia, vaan enemmänkin kuuluu toimialaan. Yhteiskunnallisesti merkittävät lajit nostattavat tunteita ja konflikteja syntyy. Niitä sitten yritetään lieventää ja loiventaa, Ruusila miettii.

Vapaa-ajalla hän lähtee metsälle tai kalaan. Kiireen keskellä pitää myös viettää aikaa perheen ja koiran kanssa.

Ilpo KojolaIlpo Kojola

Suurpetotutkimuksella lievitetään konflikteja

Tutkimusprofessori Ilpo Kojola on monille tuttu nimi, kun aiheena ovat Suomen villieläimet.

– Metsäpeura on minulle läheinen laji, koska tein aikoinaan graduni metsäpeurasta. Aiheen esitteli Jyväskylän yliopistossa vierailulla ollut, YLE:n luontoillasta tuttu Matti Helminen. Vuonna 1984 siirryin Rovaniemelle silloisen RKTL:n porotutkimukseen, missä olin tutkijana ja vuodet 1986–1988 Suomen Akatemian tutkimusassistenttina. Tohtoriksi väittelin poro- ja metsäpeura-aiheesta 1980-luvun lopussa ja sain vakituisen paikan RKTL:n porotutkimuksessa, Kojola kertoo.

Poronhoitoalue, etenkin Lappi, tuli Kojolalle noina vuosina hyvin tutuksi. Kiinnostus villieläimiin oli kuitenkin sen verran vahvaa, että kun vuoden 1995 lopulla RKTL:n suurpetotutkijan paikka tuli hakuun Erik S. Nyholmin jäädessä eläkkeelle, haki Kojola virkaa ja sai sen.

– Ensimmäisiä työtehtäviäni oli toimia Erkki Pulliaisen vetämän suurpetotyöryhmän sihteerinä. Vuosina 1996–2002 matkustin epäinhimillisen paljon, tilaisuudesta toiseen, Kojola muistelee.

Nykyään hänen arkinen työnsä pitää sisällään tutkimuksen suunnittelua, rahoitushakemusten laadintaa, aineistojen tilastollista analysointia, väitöskirjojen ohjaamista sekä vastaamista medialle ja kansalaisille. Kirjoittamista on paljon.

– Tieteellisten artikkeleiden kirjoittaminen ja tarkastaminen on jokapäiväistä. Kirjoitan myös yleistajuisia tekstejä lehtiin, kirjoihin ja Luken lausuntoihin.

Kojolan mukaan parasta hänen työssään on, jos onnistuu missä tahansa edellä mainitussa tehtävässä. Haasteena hän näkee ihmisen ja suurpetojen välisen konfliktin, joka usein eskaloituu ihmisryhmien väliseksi ristiriidaksi.

– Konfliktien lievittämiseksi tarvitaan yhteiskunnallista ja sosiaalista tarkastelua. Uskon, että biologiset tutkimusaineistot, jotka valaisevat petojen roolia muiden lajien saalistajina, petojen käyttäytymisen taustoja tai kannanvaihteluiden syitä, ovat kannanhoidolle hyödyksi suurpetojen ja ihmisen jakaessa samoja seutuja kuten Suomessa, Kojola pohtii.

Vapaa-aikanaan suurpetotutkija lukee, kalastaa ja valokuvaa.

Antti HärkäläAntti Härkälä

Tieto kerätään kentällä

Kojolan tavoin suurpetojen kanssa on tekemisissä tutkimusmestari Antti Härkälä. Alun perin metsätalousteknikoksi valmistunut, parhaillaan metsätalousinsinöörin opintoja suorittava Härkälä päätyi alalle kiinnostuksesta riistahoitoon.

– Teknikko-opintojen jälkeen kävin Paimion metsäoppilaitoksessa riistanhoidon linjan vuonna 1997. Aikaisemmin olen toiminut metsäalan suorittavissa töissä ja ammattiriistanhoitajana. Säkylän-Köyliön riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajan pestiä hoidin muutamia vuosia 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Nykyiseen työtehtävääni hain keväällä 2013, jolloin RKTL haki Lounais-Suomeen kenttätyöntekijää. Itsenäinen luonnon ja riistan parissa tapahtuva työ kiinnosti. Ennen hakua olin ollut puoli vuotta koti-isänä, joten työn tarve oli myös tärkeä motiivi työn hakuun, Härkälä kertoo

Moni haaveilee nykypäivänä työstä, jossa saa olla ulkona ja luonnossa, mutta yhä useampi ”luontoammattilainenkin” keskittyy töihinsä sisätiloissa. Härkälä on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että hän pääsee myös oikeasti kentälle.

– Teen suurpetojen, ensisijaisesti susien, seurantaa maastossa. Tarkkailen esiintymisalueita, määriä ja käyttäytymistä ja hankin näyte- ja seuranta-aineistoa tutkimuksen käyttöön. Teen paljon yhteistyötä tiedonhankinnassa riistakeskuksen, riistanhoitoyhdistysten ja poliisin kanssa esimerkiksi suurpetojen aiheuttamien vahinkotapausten yhteydessä ja mahdollisten suurpetoihin liittyvien, erikoisten havaintojen selvittelyssä, Härkälä avaa tehtäväkenttäänsä.

Yhteistyökumppanit ovat tärkeitä, ja sidosryhmä- ja yleisötilaisuuksissa esiintyminen on myös tuttua hänelle.

Mukavinta Härkälän työssä on vapaus, luonto ja sen tarjoama oppi. Kuten Ruusilalla ja Kojolalla, myös Härkälän työssä suurpetoihin kohdistuva laaja näkemysten kirjo asettaa haasteita tutkimusmestarin arkeen. Vapaa-aika taitaa olla jonkinlaista jatkumoa työhön, koska myös viikonloppuisin Härkälä viihtyy riistanhoidon, metsästyksen, kalastuksen ja puutarhanhoidon parissa.