Jahtiin pääsylle voi asettaa harjoitteluvaatimuksia, mutta ei tiettyä taitotasoa.
Jahtiin pääsylle voi asettaa harjoitteluvaatimuksia, mutta ei tiettyä taitotasoa.

Seuratoiminnan syksyn kysytyimmät

Alkanut metsästyskausi on jälleen herättänyt monia kysymyksiä seuratoimintaan liittyen. Seuraavassa käsitellään eniten kysyttyjä aiheita, koska ne suurella todennäköisyydellä askarruttavat monia muitakin seuroja.

Koiran koulutus

Koiran koulutusrajoituksia annetaan perustellusti silloin, kun koiran koulutus lähtee lapasesta, eikä innokas kouluttaja huomioi muita seuran toimintatapoja. Pääasiassa kysymykset koskevat hirvikoiran koulutusta.

Koiran koulutuksen rajoittaminen on sikäli monitahoinen asia, että siihen liittyy seuran ja jäsenen oikeudet tavalla, jota ei ole yleensä seuran säännöissä tai laissa huomioitu.

On totta, että hirvi ei usein juurikaan häiriinny haukkuvan koiran edessä, ja tullakseen hyväksi hirvikoiraksi, koiraa on harjoitettava. Myös seuran kannalta on oleellista, että hyviä koulutettuja koiria olisi sekä jahtiin että SRVA-toimintaan. Totta on myös, että jos koira haukkuu lähes joka ilta hirven vierellä, pitkähermoisinkin hirvi hakeutuu ennen pitkää rauhallisemmille alueille.

Yhdistystoiminnassa on oleellista noudattaa sääntöjä, yhdenvertaisuutta ja kohtuullisuutta jäseniä kohtaan. Säännöt eivät yleensä rajoita koiran koulutusta, vaan tukevat koiratoimintaa. Koiran koulutuksen rajoittamiseen on yhdenvertaisuuden vuoksi suhtauduttava varovasti, sillä raja yhdenvertaisuuden rikkomisessa on häilyvä. Yhdenvertaisuuden varmalla puolella ollaan rajoitettaessa kaikkien koirien koulutusta, ja selvästi väärin on rajoittaa vain tietyn koiran koulutusta tai tietyn rotuisten koirien koulutusta.

Kaiken koiratoiminnan rajoittaminen yhden käyttötavan vuoksi ei ole kohtuullista, joten käyttötarkoitusta, esimerkiksi hirvelle viemistä, voidaan rajoittaa yhdenvertaisesti rotuun katsomatta. Yhtä lailla niin sanottua hirvikoiraa voidaan kuitenkin käyttää vaikkapa lintu- tai supikoirajahdissa hirvirajoituksesta huolimatta. Tähän liittyy käytännön ongelma toimia niin, ettei koira etsiytyisi hirville tai että koiran mieltymykseen hirvelle ei tulisi haittaa.

Rajoitus voi olla myös osittainen, jossa huomioidaan kohtuullinen mahdollisuus koiran koulutukseen pitkin kautta. Rajoitus voi olla muutama päivä viikossa tai viikon–parin rajoitus. Myös alueellinen rajoitus, jolla koulutus mahdollistetaan muulla soveltuvalla alueella, voidaan katsoa kohtuulliseksi. Määrissä mennään veteen piirretyn viivan alueella, ja asioita on tarkasteltava paikallisesti ja tapauskohtaisesti. Rajoitukselle on joka tapauksessa oltava perustelu. Esimerkiksi jahtitapahtuman onnistuminen, riistanhoidollinen tai karjan pitoon liittyvä syy voi tulla kyseeseen.

Kohtuullisuus tarkoittaa myös sitä, että jäsenenkin on huomioitava se toiminnassaan ja hyväksyttävä joitain rajoituksia, jos tarvetta niille ei itse ole huomannut. Kohtuullista riistaeläimiä ja seuran riistanhoitoa kohtaan ei ole käyttää koiraa päivittäin samoilla paikoilla. Seuran metsästystä kohtaan taas ei ole kohtuullista, jos jäsenen menettely aiheuttaa usein haittaa seuran muulle toiminnalle.

Koirien koulutusrajoitukset herättävät paljon kysymyksiä.Koirien koulutusrajoitukset herättävät paljon kysymyksiä.

Lahtivajamaksu

Monissa seuroissa lahtivaja tai seuran maja on rahoitettu keräämällä jäseniltä merkittävä kertasumma. Maja on rakennettu ja kiinteistöä hyödynnetty. Mitään sääntöä tai sopimusta ei kuitenkaan ole huomattu tehdä tulevaisuutta ajatellen. Tenkkapoo syntyy, kun porukkaan olisi uusia tulijoita, joku kuolee, eroaa tai erotetaan. Epäselvää on myös, onko kyseessä seuran omaisuus vai onko kyseessä osuuden omistaminen.

Selvintä on, jos rakennuksesta on päätetty seuran kokouksessa, ja rakennus on seuran omaisuutta. Tämä toteutuu suorimmin, kun kustannukset katetaan seuran varoista, kerättiin raha seuralle miten vain.

Usein kiinteistön hankkiminen on toteutettu hirviporukan ihmisten omasta pussista ja omistajana on ihmisporukka, ei yhdistys. Tällöin osuus on henkilön omaisuutta. Uusi henkilö pääsee muiden hyväksyessä osakkaaksi maksamalla.

Ilman erillisiä sopimuksia osuusomaisuuskin säilyy, kuten muukin omaisuus. Kuoleman sattuessa osuus kiinteistöön siirtyy perikunnalle. Omistussuhteiden todentaminen voi olla kuitenkin varsin vaikeaa vuosien jälkeen. Seurasta tai seurueesta erotettu henkilö omistaa osuutensa. Usein tällaisessa tapauksessa osakas maksetaan ulos yhteisymmärryksessä ja/tai sen varalle on huomattu tehdä sopimus.

Jos kiinteistö on omistettu porukalla ja toteutettu hyvässä hengessä ja uskossa ilman sopimuksia, olisi sopimus tarpeen tehdä osakkaiden kesken viipymättä. Sopimuksessa voidaan sopia siitä, että kuollessa, erotettaessa tai erottaessa henkilö sitoutuu luopumaan osuudestaan porukan hyväksi, tai miten sitten halutaankin menetellä. Myös osuuden takaisin maksamisesta voidaan sopia, mutta ongelmaksi voi tulla se, onko porukalla tai sen lopuilla jäsenillä rahaa maksaa kovin montaa osuutta ulos.

Jousimetsästyksen kieltäminen

Lakimuutos jousella sallitun riistalajiston laajentamisesta aiheutti kysymyksiä jousen käyttöön liittyen.

Yhdistys ei voi kieltää tietyn laillisen aseen käyttöä. Yhdenvertaisuus kärsii, jos henkilön mahdollisuudet osallistua toimintaan evätään tavaran perusteella. Aseen käyttöä ei voi rajoittaa sen enempää, kuin jahtiin osallistumista punaisen auton omistajiltakaan.

Seura voi sen sijaan rauhoittaa riistaa tai aluetta, koska se vaikuttaa yhdenvertaisesti kaikkiin jäseniin välittämättä heidän omistamistaan tavaroista tai mahdollisuuksista hankkia niitä. Metsästyksenjohtaja taas voi turvallisuusperusteella rajoittaa vastuullaan olevissa jahdeissa jonkin aseen käyttöä turvallisen ampumasektorin mukaan.

Hirvenmetsästys seurassa vai seurueena ja niihin pääsy

Hirvenmetsästystä toteutetaan eri seuroissa hyvin eri tavoin. Tyypillisintä ja selkeintä metsästysseuroille on, että kaikki metsästys on seuran toimintaa. Tällöin yhdenvertaisuusperiaatteen vuoksi kaikilla jäsenillä on oikeus osallistua seuran toimintaan, kuten hirvenmetsästykseen. Jahtiin osallistumiselle voi olla lain vaatimusten lisäksi seuran omia kriteerejä, kuten osallistumismaksu ja harjoitteluvaatimus.

Kysymyksiä herää, kun hirvenmetsästys toteutetaankin seuran vuokramailla erillisen seurueen toimesta. Seurue toimii kuten kaveriporukka ilman yhdistyslain velvoitteita, yhteisen sopimisen ja sopimusten mukaan. Seurueen toimintaan ei pääsekään mukaan seuran jäsenyydellä, vaan seurueen valitsemilla ehdoilla. Joissain tapauksissa tällainen tapa voi olla perusteltua, mutta aiheuttaa selvästi seuratoimintaa useammin ristiriitoja.

Harjoitteluvaatimus hirvijahtiin osallistumiseksi

Metsästysseuroissa on otettu käyttöön harjoitteluvaatimuksia jahtiin pääsemiseksi, mikä onkin erittäin suositeltavaa. Joskus seuroissa on kuitenkin unohtunut kohtuullisuus ja yhdenvertaisuus. Niinpä jahtiin pääsy on saattanut tulla evätyksi kyseenalaisella tavalla.

Seura saa vaatia harjoittelua, jos se mainitaan säännöissä jotenkin. Harjoitteluksi voidaan vaatia harjoituskertoja, mutta ei taitotasoa. Toisin sanoen ei voida vaatia tietyn pistemäärän saavuttamista määrätyllä määrällä laukauksia, mutta vaikkapa kolme harjoituskertaa on asiallinen edellytys.

Harjoituskertojen määrä, aika ja paikka on pidettävä kohtuullisena. Kohtuullista ei ole järjestää yksi mahdollisuus viikolla tiettynä päivänä. Tällaisessa on myös unohtunut harjoittelun tarkoitus, joka on saada jäsenet harjoittelemaan eettisen riistalaukauksen suorittamista varten. Tarkoitus ei siis voi olla osallistujien karsiminen jahdista.

Niinpä harjoittelua on tarpeellista vaatia ja kohtuullisuuden nimissä harjoittelumahdollisuuksia tarjota riittävästi. Pitkänmatkalaiset voivat hyvin harjoitella kotikonnuillaan ja pyytää valvojalta lapun käynnistään. Pääasia, että harjoittelevat.

Toisaalta mihin tahansa ei seurankaan tarvitse taipua. ”En päässyt” on huono selitys, jos harjoituskertoja tarjotaan koko kesän kaikille viikonlopuille ja joillekin viikonpäiville eikä niihin ehditä, mutta jahdin alettua ollaan paikalla lähes joka viikonloppu.

Jäsenen rankaiseminen

Kysymyksiä jäsenen rankaisemisen eri variaatioista tulee joka vuosi. Asia on silti hyvin yksinkertainen. Rangaistuksesta päättää se seuran elin, jolle päätösvalta on säännöissä annettu. Säännöissä lukee myös rankaisutavat. Seura voi rangaista vain niillä tavoin, joita säännöissä mainitaan. Jos säännöissä ei lue mitään rangaistuksista, ainoat tavat ovat huomautus ja erottaminen.

Jäsenmaksun laiminlyönnistä voidaan erottaa kuulematta, joskin ainakin kerran on kohtuullista karhuta maksua. Muuten kaikissa rangaistuksissa on tarjottava mahdollisuus tulla kuulluksi. Prosessi voi silti edetä, vaikka rangaistava ei kuulemistilaisuutta käyttäisi. Tärkeää on mahdollisuuden tarjoaminen.

Yhdistyslaki tarjoaa Suomessa kovan suojan erottamista vastaan muissa kuin jäsenmaksun maksamattomuudesta johtuvissa tapauksissa. Erottamisperusteiden pitääkin olla erittäin hyvät ja lisäksi toteennäytettävät, jotta erottamispäätös kestää mahdollisen riitauttamisen.

Miksi toista osapuolta ei ole kuultu?

Useimmat kysyjät varjelevat paljastamasta toista osapuolta tai muuta tietoa, kuin asiana olevan kysymyksen. He esittävät kysymyksen, ja välillä varmasti tavalla, jolla saa haluamansa vastauksen. Vastaus annetaan luonnollisesti kysyttyyn kysymykseen ja yleensä toteamuksella, että jos asiaan liittyy muuta, niin vastaus saattaa muuttua täysin.

Kun kysyjä esittää vastaväittäjälleen liiton näkemyksen, niin joskus toinen osapuoli ottaa yhteyttä ja ihmettelee, kuinka liitosta näin on neuvottu. Vastaus on kuitenkin totuudenmukainen esitettyyn kysymykseen. Kysyjä kaivaa omaa kuoppaansa, jos kysymys ei ole pysynyt totuudessa.