17-vuotias Liina Laine on nuoresta iästään huolimatta jo kokenut ampuja ja kisaaja.
17-vuotias Liina Laine on nuoresta iästään huolimatta jo kokenut ampuja ja kisaaja.

Kilpa-ammunnan uusi tähti

Liina Laine napsii mitaleja ammuntakisoissa ja ehtii vielä metsällekin isänsä jalanjäljissä.

Salon Halikosta kotoisin oleva Liina Laine on hyvä osoitus siitä, kuinka metsästys- ja ammuntaharrastus voi viedä nuoren naisen sydämen. 11-vuotiaana metsästyskortin saanut Liina kaatoi samanikäisenä ensimmäisen saaliinsa, kauriin vasan.

Isän ja perheen kannustava tuki on siivittänyt nyt 17-vuotiaan lukiolaisen huikeisiin tuloksiin myös kilpa-ammunnan saralla.

Moninkertainen mitalisti

Kun Liina Laine 7–8-vuotiaana alkoi käydä ilmakiväärinsä kanssa paikallisen ampumaseuran ampumakoulussa, ei varmaan kukaan voinut aavistaa, että kymmenen vuoden päästä tytön kaapissa komeilee yhteensä 22 SM-mitalia, yksi PM-mitali sekä viimeisimpänä saavutettu eurooppalaisen metsästysammunnan naisten sarjan hopeinen EM-mitali.

Isänsä jalanjäljissä kilpa-ammunnan maailmaan kulkenut Liina viettää tänäkin kesänä ison ajan lomastaan ampumaradalla.

– Kävin useamman vuoden ampumakoulussa ja sitten aloin käydä kisoissa. Kyllä ampumiseen jäi ihan koukkuun. Keskittymistä vaativa harrastus on myös hyvää vastapainoa lukio-opinnoille, Liina toteaa.

Ammuntaan hän käyttää enemmän aikaa kuin metsästykseen, joka ei ole niin ympärivuotista kuin tiivis harjoittelu radoilla.

Laine ampumassa eurooppalaisen metsästysammunnan EM-kisoissa Mariborissa. Tuliaisina oli hopeinen mitali.Laine ampumassa eurooppalaisen metsästysammunnan EM-kisoissa Mariborissa. Tuliaisina oli hopeinen mitali.

Iskän kanssa metsälle

Liinan kanssa keskustellessa selviää aika nopeasti, että hänen isällään Marko Laineella on vahva vaikutus tyttären harrastukseen.

– Iskä otti minut mukaan metsälle jo melko nuorena. Osaa varmasti ihmetytti ja huvittikin, kun pieni tyttö kulki mukana itsensä kokoisen aseen kanssa, Liina naurahtaa.

– Metsästys on meidän yhteinen juttu. Iskä opastaa, auttaa ja näyttää uusia asioita. Aina ei tietenkään saada saalista, mutta nuotiolla istuskelu ja rupattelu makkaranpaiston ohessa on sekin mukavaa.

Varsinaista suosikkiriistalajia ei Liinalla ole, vaan hän tykkää tutustua metsästykseen monipuolisesti. Hän onkin jo ehtinyt kartuttaa monenlaisia kokemuksia aina linnustuksesta sorkkaeläinjahtiin.

Liina ei koe metsästyksen olevan pelkkää tappamista, vaan riistanhoito ja eläinten tarkkailu ovat tärkeitä asioita hänelle.

– Enemmän ajattelen niin, että metsästyksellä pidetään riistakannat elinvoimaisina ja toisaalta myös kurissa. Ja tietenkin tuodaan arvokasta ruokaa pöytään.

Laineen perheessä onkin syöty metsän antimia jo pitkään, ja Liina ja hänen siskonsa ovat tottuneet pienestä pitäen riistan hyvään makuun. Riistankäsittely on Liinallakin hallussa ja perusreseptit taittuvat jo oikein sujuvasti.

Metso-leireiltä oppia ja kavereita

Kuten tiedettyä, on metsästäjäkunta ikääntymään päin ja varsinkin eteläisessä Suomessa nuorten pääsy seurojen toimintaan ja metsästyksen pariin on melko hankalaa. Yhtälöön ei ole helppoa ratkaisua, mutta Liina antaa omat vinkkinsä, mitä tehdä, jos metsästys tai ammunta kiinnostavat:

– Joku aikuinen, kuten metsästävä sukulainen tai vaikka kaverin vanhemmat, on hyvä olla linkkinä harrastukseen tutustumisessa. Jos linkkiä ei ole, esimerkiksi ampumaseurat järjestävät aivan ammunnan alkeista lähteviä ampumakouluja. Itse olen käynyt myös Metsästäjäliiton Metso-leireillä, joilta saa hyvää perustietoa metsästyksestä ja pääsee näkemään ja kokeilemaan monenlaista. Leireillä tutustuu muihin aloitteleviin metsästäjiin ja löytää uusia kavereita. Erään Metso-leirin peruina meillä on kiva tyttöporukka, jonka kanssa olemme tehneet yhteisiä metsästysreissuja ja muuta mukavaa. Riparilla tutuksi tullut kaveri taas aloitti kilpa-ammunnan jokin aika sitten, ja nyt ystävyytemme on yhteisen harrastuksen myötä tiivistynyt.

Pianoa ja paimennushommia

Voisi kuvitella, että koulun ja kaiken edellä mainitun lisäksi ei Liina paljon muuta ehdi tehdä, mutta näin ei ole.

– Musiikki on tosi tärkeää ja jokapäiväistä minulle. Soitan pianoa ja laulan lähinnä omaksi iloksi. Sitten harrastamme koiran kanssa agilityä. Emme kilpaile, mutta koulutan bordercollietani työkoiraksi paimennushommiin, Liina kertoo.

Laineen perheeseen kuuluu myös useampia karjalankarhukoiria, joista Liina omistaa yhden puoliksi isänsä kanssa.

– Ensi syksynä olisi tarkoitus lähteä sen kanssa ensimmäiseen hirvenhaukkukokeeseen…