Metsänhoitaja Hugo Hackstedt. Kuva C. A. Hårdh/Lusto/Evon kokoelma, Metsäkirjasto.
Metsänhoitaja Hugo Hackstedt. Kuva C. A. Hårdh/Lusto/Evon kokoelma, Metsäkirjasto.

Metsäherra ja asesuunnittelija Hugo Hackstedt

Hugo Hackstedt oli metsänhoitaja, mutta hän suunnitteli ennakkoluulottomasti aseita. Myös Venäjän armeijan kiväärikomissio oli niistä hyvin kiinnostunut.

Keski-Suomen museon intendentti Erkki Fredrikson lähetti kymmenisen vuotta sitten Metsästysmuseolle mielenkiintoisen kopion Jyväskylän Teknillisen seuran kokouspöytäkirjasta vuodelta 1910. Koska kyseiseen pöytäkirjaan on tallennettu kappale vähän tunnettua tietoa suomalaisen asesuunnittelun historiasta, lienee paikallaan julkaista otteita pöytäkirjaan muistiinmerkitystä ylimetsänhoitaja F. Lagerbladin laatimasta muistokirjoituksesta seuran kunniajäsenestä, sotakamreeri ja ”metsäherra” Hugo Hamilkar Hackstedtista. Muistosanat luki kokoukselle arkkitehti Y. Blomstedt.

Hackstedt syntyi Kalvolassa 30.12.1837, tuli ylioppilaaksi 1860, metsäkonduktööriksi 1866 (matrikkelitietojen mukaan vuonna 1864) ja toimi muun muassa metsästyksenopettajana Evon metsäoppilaitoksessa sekä myös oppilaitoksen johtajana useaan otteeseen. Hackstedt kuoli 2.9.1909.

Jahtimuotia 150 vuoden takaa. Evon metsäopiston ensimmäisen virallisen kurssin (1862–1864) oppilaita sekä opettaja A. G. Blomqvist (kuvassa kirjaimet BL) metsästysaseineen, -torvineen, taskumatteineen ja letkuvarsipiippuineen. Takarivissä neljäntenä oikealta on haulikkoonsa nojaava Hackstedt. Kuva Lusto/Hackstedtin kokoelma, SMY.Jahtimuotia 150 vuoden takaa. Evon metsäopiston ensimmäisen virallisen kurssin (1862–1864) oppilaita sekä opettaja A. G. Blomqvist (kuvassa kirjaimet BL) metsästysaseineen, -torvineen, taskumatteineen ja letkuvarsipiippuineen. Takarivissä neljäntenä oikealta on haulikkoonsa nojaava Hackstedt. Kuva Lusto/Hackstedtin kokoelma, SMY.

Hackstedtin ensimmäiset ”repeter-kiväärit”

”Waikkakin hänen virkauransa oli metsänhoitajan ja hän tätäkin tehtävää kunnialla suoritti, oli hänen lahjansa ja taipumuksensa kuitenkin teknikon ja koska tämä osa elämänsä työstä enin koskee Teknillistä seuraa, tahdon sen mukaan kuin minulla on asiasta tietoa, esiintuoda muutamia seikkoja vainajan toiminnasta teknillisessä suhteessa.

Suurimmassa määrässä oli hänen huomionsa kiinnitettynä kivääritekniikan alalle ja on hän jo varsin aikaiseen suunnitellut ´repeter´ kivääriä. Niinpä näkyy hänen piirustustensa joukosta 1867 tekemänsä piirustus semmoisesta kivääristä, jossa patronasäiliö (makasiini) on kiväärin perässä (tukissa) ja säiliöön mahtuisi 7 patronaa jälekkäin. Patronakotelot tähän kivääriin oli ajateltu tehtäväksi ohuesta paperista, niinkuin muutamanlaisissa senaikuisissa kivääreissä käytettiin.”

Hackstedt oli selvästi ajan tasalla asesuunnitelmissaan, sillä 1860-luvulla monet muutkin asesuunnittelijat ja asetehtaat kehittelivät asemalleja, joissa patruunalipas oli sijoitettu aseen tukkiin. Yksi tunnetuimmista tämäntyyppisistä asekonstruktioista on Spencer-kivääri, jossa tosin käytettiin metallihylsyisiä ja reunasytytteisiä patruunoita. Hieman oudolta tuntuu Hackstedtin ajatus ohuesta paperista tehdyistä ”patronakoteloista”.

Hackstedtin ”repeter-kivääri” ei kuitenkaan päässyt sarjavalmistukseen asti, vaikka kiväärien valmistamisesta olikin tehty ”kontrahti erään Wesander & Co:n kanssa”. Lagerblad arvelee syyksi pääoman puutetta. Kiväärille myönnettiin kuitenkin vuonna 1868 patenttioikeus Suomessa kymmeneksi vuodeksi. Hackstedt suunnitteli myös samantapaisen pistoolin, jonka perän säiliöön mahtui viisi patruunaa ja kuudes piippuun. Piirustusten joukosta löytyi myös suunnitelma ”repeter-tykistä”.

”Sitten tapaamme hänen kokoelmastaan 1876 keksimänsä ja toiminimi Heim (oik. Heym) Juniorin Suhlissa valmistaman yksin laukauksin ammuttavan kiväärin (takaaladattava), jonka koneisto on hyvin yksinkertainen ja aukeaa painamalla tavallista liipasinta muistuttavaa laitosta sekä laukaistaan painamalla peukalolla erästä nappulaa päältäpäin. Patronat ovat Berdan mallisia.”

Evon metsäopiston oppilaita ja opettajia ryhmäpotretissa onnistuneen ilvesjahdin jälkeen vuonna 1894. Silmälasipäinen ja partainen metsästyksenopettaja Hackstedt kuvan keskellä metsästystorvi kaulassaan. Ilvestä kannattelee sen onnellinen kaataja B. Ericsson. Kuva Ad. Lidwall/Lusto/Hackstedtin kokoelma.Evon metsäopiston oppilaita ja opettajia ryhmäpotretissa onnistuneen ilvesjahdin jälkeen vuonna 1894. Silmälasipäinen ja partainen metsästyksenopettaja Hackstedt kuvan keskellä metsästystorvi kaulassaan. Ilvestä kannattelee sen onnellinen kaataja B. Ericsson. Kuva Ad. Lidwall/Lusto/Hackstedtin kokoelma.

Hackstedt ja Venäjän armeijan kiväärikilpailu

Hackstedt jatkoi asemalliensa kehittelyä seuraavallakin vuosikymmenellä. Vuonna 1887 tehtiin Evolla vanhasta Berdan-kivääristä Hackstedtin piirustuksen mukainen makasiinikivääri, jossa oli ”putken muotoinen säiliö piipun vieressä sen oikealla puolella ja mahtuu siihen peräkkäin 8 patruunaa”. Hackstedt oli siis toistaiseksi luopunut ajatuksesta sijoittaa patruunalipas aseen perään ja suunnitellut aseen, jossa oli putkilipas piipun vieressä, kuten esimerkiksi Vetterli-kiväärissä, joka oli hyväksytty Sveitsin armeijan aseeksi jo vuonna 1868.

Hackstedt esitteli asetta Evolla vierailleelle kenraalikuvernööri Heidenille, joka kehoitti Hackstedtia tarjoamaan asemalliaan Venäjän armeijalle, jolle etsittiin samoihin aikoihin sopivaa lippaallista kiväärimallia. Hackstedtin kivääriä teetettiinkin yksi kappale Kaartin asepajassa Helsingissä ja se esiteltiin kiväärikomissiolle Pietarissa, missä kolmisenkymmentä henkilöä kilpaili tilauksesta kiväärimalleillaan.

”Toiveet kilpailussa olivat hyvänlaisia, vaan pian huomattiin vaaralliseksi että patronat olivat säiliössä peräkkäin, koska siten tärähdyksestä saattoi sattua patronan räjähdyksiä säiliössä. Kun viimeksi mainittu malli sen takia hylättiin, laati Hackstedt seuraavana talvena 1887 - 1888 uuden mallin piirustuksen, jossa säiliö oli sijoitettu perään ja patronat siinä järjestyivät itsestään hiukan vinoon asentoon kiväärin pituussuuntaan nähden ja niin että seuraavan patronan etupuolisko oli edellisen takapuoliskon rinnalla, joten niitä mahtuu sinne kokonaista 15 kappaletta.”

Tästä kivääristä tehtiin koemalli, joka ei ollut kuitenkaan ampumakelpoinen. Lisäksi aseen katsottiin olevan liian raskas, minkä vuoksi se hylättiin. Hackstedt ei lannistunut tästäkään takaiskusta, vaan suunnitteli jo keväällä 1888 uuden kiväärimallin, jossa rumpumainen lipas oli sulkuosan alla. Lippaaseen mahtui kahdeksan patruunaa ”järjestyen ne vierekkäin kiinteän keskusakselin ympärille”.

Hackstedt oli myös siirtynyt aikaisempaa pienikaliiperisempiin, 8 mm:n, patruunoihin. Tämä asemalli miellyttikin kiväärikomissiota, ja Pietarissa teetettiin vuosina 1888–1889 kyseistä kiväärimallia kaksi kappaletta, joista toinen joutui koviin testeihin vuosina 1890–1891. Esimerkiksi hiekkakokeissa ”pantiin koko kivääri hiekkalaatikkoon, johonka sitten voimakkaasti puhallettiin palkeilla, jotta hiekka tunkeutuisi kaikkiin mahdollisiin osiin kiväärin koneistoa.”

Hackstedtin kivääri selvisi vaativista testeistä kunnialla: ”Jokaisen kokeen perästä toimi koneisto täysin tyydyttävästi. Koeampumiset toimitti aina sama aliupseeri, joka oli kivääriin erittäin ihastunut ja saavutti sillä suuren ampumanopeuden. Useammat korkeammista viranomaisista olivat ylimalkaan tyytyväisiä siihen.”

Asetta pidettiin kuitenkin hieman liian raskaana, ja myös sen lataamista pidettiin liian hitaana. Patruunat piti nimittäin työntää lippaaseen yksitellen, eikä lataamista nopeuttavasta patruunasiteestä kuten esimerkiksi Mauser-kiväärissä. Hackstedtin kivääri hylättiin, mutta hänelle korvattiin kokeiluista aiheutuneet kustannukset, ja lisäksi hän sai pitää toisen kiväärin toisen jäädessä komissiolle. Yksi kappale Hackstedtin kivääriä malli 1888 kuuluu nykyisin Sotamuseon kokoelmiin. Ylimetsänhoitaja Lagerbladin kirjoituksen mukaan Hackstedt paranteli kivääriään vielä vuonna 1902 (pitäisi olla 1892?), jolloin hän kehitti kuuden patruunan lippaan, johon patruunat voitiin syöttää suoraan ”levykehyksestä”.

Hackstedt osallistui kunniakkaasti loppusuoralle asti kilpailuun Venäjän armeijan uudesta kivääristä. Häviö yhdelle maailman tunnetuimmista sotilaskivääreistä, Mosin-Nagant -kiväärille m1891, ei ole mikään häpeä. Kaikkiaan Hackstedt suunnitteli viisi erimallista, omaperäisiä ratkaisuja sisältänyttä kiväärimallia.

Ompelukoneita ja koskenperkauksia

Aseiden lisäksi Hackstedt suunnitteli muitakin teknisiä laitteita, kuten ompelukoneita. Vuonna 1874 myönnettiin Hackstedtin vuosina 1871–73 suunnittelemalle ompelukoneelle patenttioikeus Ruotsissa, mutta tämäkin hanke kariutui pääoman puutteeseen. Koneesta oli tehty mallikappale Gullénin konepajassa Viipurissa. Vuonna 1876 oli Helsingin teollisuusnäyttelyssä esillä Hackstedtin suunnittelema ompelukone, ”jota käytettiin pudelikoiran (!) avulla, vaan voi sitä myös käsikoneena käyttää.” Tässä lienee käännösvirhe tai muu väärinkäsitys, on hieman vaikeata kuvitella koirakäyttöistä ompelukonetta. Ehkä termi pedaali (poljin) on sekoitettu puudeliin? Joka tapauksessa Hackstedt sai pudelikoira-ompelukoneestaan kunniapalkinnon teollisuusnäyttelyssä.

Hackstedt osallistui myös Riihimäen–Pietarin-radan sekä Hangon-radan linjausten suunnitteluun ja toimi valtion uittopäällikkönä Kymijoella 1870–1873 perkauttaen uittoväyliä useisiin Kymijoen koskiin. Suurin koskenperkaustyö oli Anjalankosken uittojärjestely vuosina 1872–1873. Toimiessaan Evon–Vesijaon kruununpuiston metsänhoitajana Hackstedt perkautti myös kruununpuiston uittoväyliä ja rakennutti niihin tarvittavia uittorännejä. Yksityisinä töinään Hackstedt rakennutti Inkeroisten paperitehdasta ja johti pienen höyrysahan rakentamista ja toimintaa Evolla.

Lagerblad päättää muistokirjoituksensa: ”Ihmisenä oli vainaja suoraluonteinen, isänmaatansa rakastava, vilkas ja innokas urheilumies, varsinkin metsästäjä. Harvinaista lienee myös polkupyörän ratsastamistaidon opetteleminen 60 vuoden ijässä, niinkuin vainaja teki. Seikkailunsa hän osasi innokkaasti kertoa ja hänen hyvä sydän sekä suuri ystävällisyys vaikutti että hänellä oli hyviä ystäviä sekä vanhemmassa sukupolvessa että nuorisossa. Varsinkin tulevat kaikki hänen entiset oppilaansa pitämään vanhan opettajansa rakkaassa muistossa.

Kunnia olkoon tälle rehelliselle työntekijälle.

Karkussa kesäkuun 9 p. 1910

F. M. Lagerblad”

Lahjakkuus periytyi

Hackstedtin suunnittelijanlahjat siirtyivät suvussa eteenpäinkin. Hackstedt oli nimittäin toisen, huomattavasti tunnetumman suomalaisen suunnittelijan, arkkitehti Alvar Aallon isoisä.

Ilmeisesti Aalto myös ihaili isoisänsä suunnittelulahjoja, mistä kertoo maininta Göran Schildtin kirjassa Nykyaika: ”Koko elämänsä ajan Aalto säilytti kotinsa koristeena kehystettyä piirustusta isoisän keksimästä, nerokkaasti konstruoidusta pikakivääristä.”

Lisätietoja Hackstedtin kivääreistä:

Timo Hyytinen: Arma fennica 2 Sotilasaseet, Jyväskylä 1987