Sarvirajoitukset eivät pelasta uroskantaa, jos urosten kokonaiskaatomäärä on liian suuri kantaan nähden. Kuva: Teemu Simenius
Sarvirajoitukset eivät pelasta uroskantaa, jos urosten kokonaiskaatomäärä on liian suuri kantaan nähden. Kuva: Teemu Simenius

Kaatomäärät ratkaisevat myös hirvikannan rakenteen

Tehokkain tapa kasvattaa urosten osuutta hirvikannassa on laskea poistumaprosentit hirvikaadoille. Jos alueen uroskannasta kaadetaan puolet ja naaraista vain viidennes, ei urosten lukumäärä kasva, eivätkä urokset saavuta parasta suvunjatkamisikää.

Tavoitteet tämän syksyn hirvijahdille ovat samat kuin aikaisempinakin vuosina: hirvinaaraille tulisi saada lisää sonneja sulhoiksi, ja tavoitteena on nostaa sulhaspoikien keski-ikää. Valtaosaan maamme hirvitalousalueista on tavoitteen saavuttamiseksi säädetty erinäisiä ohjeistuksia urosten kaatamisesta. Toiset säästävät suuria sarvipäitä, kun taas toiset kaatavat vasta hakkuukypsiä tai alikehittyneitä yksilöitä.

Hirviverotukseen liittyvä valikointi on ollut käytössä jo vuosikymmenet. Alun perin valikoinnilla tarkoitettiin yksilömääräisiä valintoja urosten, naaraiden sekä vasojen keskinäisistä kaatomääristä ja saalisjakaumasta. Nykyään valikoitaviin asioihin on lisätty erinäiset sarvivalinnat, joilla on pyritty paremman sonnikannan aikaansaamiseen. Sarvipiikkeihin perustuvat rajoitteet ovat olleet jo aiemminkin käytössä. Tosin eivät niinkään urosyksilöiden parantamiseksi, vaan liiallisen urosverotuksen hillitsemiseksi.

Hirvikannan rakenne

Ajatus hirvikannan rakenteellisesta parantamisesta on muhinut monien mielissä varmasti jo pitkään. Syitä, miksi uroskantaa halutaan parantaa juuri nyt, on monia. Takanamme on laajalti suoritettu hirvikannan leikkausvaihe, jolle on tyypillistä heikentää juurikin urosten osuutta aikuisessa hirvikannassa. Lopullisesti urospulan nosti julkisuuteen hirvikannanhoitosuunnitelma, jossa määritettiin tavoitteeksi muun muassa lehmä–sonni-suhteen parantaminen sekä urosten keski-iän nostaminen.

Uroskannan pelastamistyöhön ovatkin monet seurueet lähteneet innolla mukaan. Laitetaan sarvirajoitus koko syksylle ja siihen vielä erinäiset sanktiot vääränlaisen uroksen kaatamisesta, näin sonnikanta paranee. Vai paraneeko?

Kaadettavien urosten valikointi saattaa olla järkevää yksittäisissä tapauksissa pienillä lupa-alueilla, tai jos on selvästi tiedossa, millaisia uroksia alueella on. Kuitenkaan mikään valikointitapa ei paranna uroskantaa, jos kokonaiskaatomäärä on liian suuri. Säännösten ja sanktioiden suunnitteluun käytetty aika olisi paljon parempi suunnata kaatomäärien oikeaan mitoittamiseen, ja antaa urosvalikoinnin päävastuu luonnolle.

Poistumaprosentti ratkaisee

Hyvin monilla alueilla on varsin tarkat suunnitelmat ja säädökset, millainen uros pitää jättää kaatamatta. Kuitenkin urosten poistuma saattaa olla yli 50 prosentin luokkaa, ja vastaavasti saman alueen naaraspoistuma saattaa olla alle 20 prosenttia.

Poistumat eivät sinänsä avaa koko totuutta, mutta verrattaessa poistumaa varaston kiertonopeuteen, asia alkaa helpommin hahmottua. Poistuman ollessa 50 prosenttia varasto kiertää kahdessa vuodessa, kun taas 20 prosentin naaraspoistuma kierrättää varastoa viisi vuotta. Jos uros on parhaimmillaan 6–7 vuoden iässä, voi vain ihmetellä, mikä on uroksen mahdollisuus kasvaa tuohon ikään saakka, kun tuona aikana koko urospopulaatiota vastaava määrä kaadetaan kolmeen kertaan.

Saalisjakauman mitoittamisella voidaan vaikuttaa kannan rakenteeseen, mutta lieneekö maassamme ainuttakaan hirviseuruetta, jossa naarasvoittoinen kaatosuunnitelma menisi läpi ilman nurinoita. Asia on monelle varsin vaikea selittää, varsinkin kun tiedetään, että naaraita syntyy uroksia vähemmän. Suurimmat pelkotilat naarasverotuksesta saattavat aiheutua harhaluulosta, että naarasvoittoisesta verotuksesta muodostuisi krooninen sairaus.

Juurikin tuosta kroonisesta ajattelutavasta tulisi päästä eroon. Jatkamalla vuodesta toiseen kaavamaisesti mitä tahansa verotusmäärää, kanta alkaa vinoutua väistämättä. Tehokkain lääke hirvikannan parantamiselle on mitoittaa yksilömääräiset kaatomäärät, jokaisena syksynä erikseen. Pitää miettiä, montako urosta alueella on, ja montako niistä voidaan kaataa tai jättää pystyyn, ja tehdä sama laskelma naaraille.

Aiheesta on valmistunut Hirviverotuksen ABC -video, joka on toteutettu osittain Suomen Metsästäjäliiton keräysvarojen turvaamana. Klikkaa video jutun yläosasta auki.

Videosta voi antaa palautetta kauhajoki@rhy.riista.fi

Kirjoittaja on Kauhajoen rhy:n toiminnanohjaaja.

Video

Video