Kanalintujen, kuten teerien, metsästysajoista päätetään pitkälti riistakolmiolaskentojen tulosten perusteella.
Kanalintujen, kuten teerien, metsästysajoista päätetään pitkälti riistakolmiolaskentojen tulosten perusteella.

Kolmiolaskentahavainnosta lintutiheyslukemaksi

Riistakolmiolaskennat ovat muuttuneet vuosi vuodelta yhä seuratummaksi loppukesän jännitysnäytelmäksi. Tulokset kiinnostavat metsästäjiä, sillä kanalintujen metsästysajat määräytyvät nykyisin kolmiolaskentoihin pohjautuen. Myös naapurikolmioiden havainnot vaikuttavat tuloksiin.

Metsäkanalinnustus on yksi maamme suosituimmista pienriistan metsästysmuodoista. Oman metsästysalueen kanalintutiheyksiä seurataan silmä kovana lähes reaaliaikaisesti kolmiolaskentojen edistyessä riistakolmiot.fi-sivuilta.

Kuluvana vuonna 23. heinäkuuta alkanut kolmiolaskentakausi oli haastava. Laskennan alkuvaiheeseen eli heinäkuun loppuun sattui suurin osa kuukauden kuudestatoista hellepäivästä. Hiostava kuumuus ja paikoin reippaat sade- ja ukkoskuurot tekivät laskennoista työläitä.

Laskijoiden havaintojen perusteella säätilalla saattoi olla vaikutusta myös kanalintujen havaittavuuteen. Monien laskijoiden viesti oli, että helteellä poikueiden päälle piti suunnilleen astua, ennen kuin siitä saatiin havainto. Myös poikueiden sijainti tiheissä, läpipääsemättömissä pusikoissa tai märillä paikoilla saattoi vaikuttaa siihen, että laskija kiersi juuri ratkaisevat metrit poikueen ohi tietämättä siitä mitään.

Laskenta-ajankohta aikaistunut alkuvuosista

Säätilan ja takavuosiin verrattuna aikaisen laskenta-ajankohdan vaikutus lintujen havaittavuuteen vaatisi lisää tutkimusta – aiemmin kolmiot kun kierrettiin käytännössä elokuussa. Nykymuotoisten laskentojen tulosten vertailu suoraan laskentojen alkuvuosien tuottamiin lintutiheystilastoihin onkin siksi hieman epävarmaa.

Varsinaisena laskenta-aikana aineistoa kertyi edellisvuotista vähemmän johtuen olosuhteiden aiheuttamista haasteista. Päätösesitykset metsästysajoista tehtiin elokuun alussa reilun 800 kolmion tulosten perusteella. Kaikkiaan valtakunnassa kierrettiin 966 riistakolmiota elokuun loppuun mennessä.

Painotettu keskiarvo tuloksissa

Monia metsästäjiä on mietityttänyt oman riistanhoitoyhdistyksensä lintutiheystuloksia tavatessa sarake kolmioiden lukumäärä. Siellä saattaa näkyä lukemana esimerkiksi 16 kolmiota, vaikka omassa riistanhoitoyhdistyksessä on tasan yksi ainoa riistakolmio. Tämä epäloogisuus on alkanut kalvamaan monen metsämiehen mieltä ja saattanut pahimmillaan vähentää koko laskentatouhun uskottavuutta.

Vastaus tähän on painotettu keskiarvo. Kolmiokohtaisia tiheyksiä kerätään 50 kilometrin säteellä alueen keskipisteestä katsoen. Kohdealueen eli riistanhoitoyhdistyksen kattavan ympyrän alalta kunkin kolmion tuloksille annetaan painoarvo 1 eli ne tulevat aineistoon sellaisenaan. Kauempana sijaitsevien kolmioiden painoarvoa pienennetään taas suoraviivaisesti 50 kilometrin säteeseen saakka eli niiden merkitys tuloksissa on siten vähäisempi.

Naapurien laskentatulokset vaikuttavat

Suoraa vertailua eri puolella Suomea hieman hankaloittaa, että keskustan ympyrän koko voi vaihdella jonkin verran alueittain. Tästä johtuen se vyöhyke, jonka kolmioiden lukumäärä tulee tulosraporttiin, voi olla hieman erisuuruinen eri alueilla.

Yksinkertaisesti sanottuna naapurien tulokset vaikuttavat suoraan oman riistanhoitoyhdistyksen laskentatulokseen – ääritapauksissa jopa niin paljon, että oman yhdistyksen lintutiheystulokset muodostuvat kokonaisuudessaan naapuririistanhoitoyhdistysten laskemista kolmioista. Lisäksi on syytä pitää mielessä, että jos laskettuja kolmioita on vähän, lisääntyy epävarmuus tuloksissa huomattavasti.

Kaikista puutteistaan huolimatta riistakolmiolaskennat tuottavat suomalaisesta riistasta merkittävän määrän pitkäaikaisseurantatietoa, jota kansainvälisestikin pidetään laajalti huipputasoisena. Esimerkiksi Ruotsista vastaava metsäriistan arviointijärjestelmä puuttuu kokonaan.

Laskentatuloksiin ja riistatiedon keruumekanismeihin niiden takana kannattaa tutustua huolella ja arvioida niitä myös kriittisesti, sillä vain siten voidaan toimintaa kehittää. Tavoitteena on menetelmistä riippumatta aina kuitenkin riistan etu ja kantojen kulloiseenkin kokoon sopiva metsästysverotuksen taso.