Erämiehen kalentereita eri vuosikymmeniltä.
Erämiehen kalentereita eri vuosikymmeniltä.

Metsästäjän kalenterit esillä Metsästysmuseolla

Suomen Metsästysmuseo Riihimäellä on eränkävijän keidas, joka esittelee ja tallentaa suomalaista metsästyskulttuuria. Museo elää ajassa ja täydentää kokoelmiaan jatkuvasti. Myös metsästysseuroilla ja yksittäisillä metsästäjillä on mahdollisuus lahjoittaa arkistonsa ja esineensä museolle.

Metsästäjät ovat aikojen saatossa pitäneet saalispäiväkirjoja ja kirjanneet ruutuvihkoihin muistiin eräretkien tapahtumia. Museolla on esillä vuoden loppuun asti Metsästäjän kalenterit kautta aikojen -näyttely, joka esittelee erämiesten ajantietoja ja kalentereita eri vuosikymmeniltä.

– Menneinä aikoina kalentereissa on kuvattu usein metsästys- ja kalastusaiheita vuodenkierron mukaan. Viimeisen sadan vuoden aikana on laadittu myös monenlaisia puhtaasti eränkäyntiaiheisia kalentereita, joiden julkaisijoina ovat toimineet alan lehdet ja kaupalliset toimijat, museopalvelupäällikkö Perttu Matero kertoo.

Luonto- ja eläinaiheiset kalenterit ovat edelleen suosittuja. Kuvassa keittiöliinakalenteri viime vuosituhannen lopulta.
Luonto- ja eläinaiheiset kalenterit ovat edelleen suosittuja. Kuvassa keittiöliinakalenteri viime vuosituhannen lopulta.

Kansanvalistusta

Kuva-aiheiden lisäksi kalentereiden toinen puoli on niiden tietoarvo ajan kulusta ja tärkeistä tapahtumista. Alun perin suomenkielisten kalentereiden julkaiseminen alkoikin valistuksellisista tarkoitusperistä. Suomen Metsästysyhdistys ryhtyi vuonna 1868 tekemään tunnetuksi metsästyslainsäädäntöä. Päätettiin julkaista metsästyslain lyhennysote almanakassa, joka käännettiin venäläistä sotaväkeä varten myös venäjäksi. Papiston piti tehdä lakia tunnetuksi seurakunnille.

Riistan rauhoitusajoista laadittiin niin sanottu Hisingerin taulukko, jota julkaistiin sanomalehdissä kerran kuussa ja jaettiin kunnille, kruununvoudeille, nimismiehille ja kansakoulunopettajille.

Metsästysmuseolla järjestetään seurojen arkistot.Metsästysmuseolla järjestetään seurojen arkistot.

Kalentereita seinällä, taskussa ja netissä

Myöhemmin metsästys- ja kalastusajoista kertominen rajautui yksinomaan alan lehtien ja järjestöjen, urheiluliikkeiden sekä ase- ja patruunatehtaiden julkaisemiin kalentereihin, joita julkaistiin sekä seinä- että taskukoossa. Viimeksi mainituissa jaettiin runsaasti eränkävijälle hyödyllistä tietoa.

Suosittuja taskuun mahtuvia tietopaketteja olivat Metsästäjäin Keskusjärjestön ja Suomen Metsästäjäliiton toimittamat Erä- ja kalamiehen kalenteri ja myöhemmin edelleen toimitettava Metsästäjän kalenteri sekä Kalamiesten keskusliiton Metsä-Villen ja Kala-Kallen kalenteri.

– Ulkomaisten eräkalentereiden julkaisijoina ovat tavallisimmin olleet kauppaliikkeet ja tuotevalmistajat. Leimallisena piirteenä monille eurooppalaisille kalentereille on suomalaisia runsaampi piirrettyjen ja maalattujen kuva-aiheiden käyttö, Matero kertoo.

Suomessa Helsingin yliopistolla ja sen edeltäjillä oli vuodesta 1811 vuoteen 1995 yksinoikeus kalenterien ja almanakkojen julkaisemiseen. Julkaisemisen vapauduttua yhä pienemmät toimijat, kuten seurat ja yhdistykset, alkoivat laatia omia kalentereitaan.

Vuosituhannen vaihteessa yleistyi myös yksityisten ihmisten kalenterien teettäminen omista kuvista digikuvauksen ja netistä tilattavien valmiiden kalenteripohjien myötä.

Nykypäivän ja tulevaisuuden kalenteri siirtyy enenevässä määrin virtuaaliseen muotoon.

– Someprofiilien päivitys ajankohtaisilla kuvilla omiin harrastuksiin liittyen voitaneen katsoa eräänlaiseksi julkiseksi kalenterinpidoksi. Myös riistakansan valistustyö on siirtynyt nettiin ja mobiiliin: riistakeskuksen Oma riistan ja Metsästäjäliiton Reviirin kautta hallinnoidaan ja tiedotetaan luvista, metsästysalueista ja seurojen toiminnasta. Niiden avulla voi myös pitää metsästyspäiväkirjaa karttamerkintöjen kera, Matero miettii.

Suomen Metsästäjäliitto on Metsästysmuseon suurin yksittäinen arkistontuottaja. Metsästysseurojen omat arkistot voi toimittaa amanuenssi Pekka Alloselle.Suomen Metsästäjäliitto on Metsästysmuseon suurin yksittäinen arkistontuottaja. Metsästysseurojen omat arkistot voi toimittaa amanuenssi Pekka Alloselle.

Metsästysseurojen arkistot museolle

Metsästäjäliitto on metsästysmuseon arkiston suurin yksittäinen arkistonmuodostaja. Tavaraa on kertynyt hyllymetreittäin ja osa liiton papereista on vielä järjestelemättäkin.

– Museo kaipaa arkistoonsa myös liiton piirien ja metsästysseurojen materiaaleja. Ainakin piirien vuosikertomukset olisi hyvä lähettää joka vuosi meille, amanuenssi Pekka Allonen ohjeistaa.

Metsästysseura voi lähettää museolle koko arkiston ja mahdollisesti tehdyt historiikit.

– Aineistot voi lähettää lajittelemattomina, koska seulonta tehdään täällä museolla. Vanhat tiliotteet ja muut selkeästi turhat paperit hävitetään, Allonen jatkaa.

Arkistoitavien papereiden lisäksi esineitä, kuten aseita, pyyntivälineitä, reppuja, vaatteita ja metsästystarvikkeita sekä seurojen palkintoja ja koriste-esineitä, otetaan vastaan. Käyttöhistoria on olennainen osa museon esineistössä, joten hakusessa ovat ensisijaisesti tavarat, joilla on tarinat.